Yksityinen terveydenhoito
Yksityinen terveydenhoito täydentää kunnallisia terveydenhuollon palveluita. Yksityiset palveluntuottajat eli yritykset, itsenäiset ammatinharjoittajat, säätiöt ja järjestöt tuottavat palveluita kunnille, kuntayhtymille tai suoraan asiakkaille. Ne tuottavat perus- ja erikoissairaanhoidon palveluja. Kansaneläkelaitos eli Kela maksaa julkisista varoista yksityisen terveydenhoidon antamasta hoidosta sairaanhoitokorvauksia.[1]
Yksityisen terveydenhuollon toiminta on luvanvaraista. Terveydenhuoltopalveluita saavat antaa vain terveydenhuollon ammattihenkilöt. Jos palveluita tuottaa yritys, osuuskunta, säätiö tai yhdistys, tulee sen ennen toiminnan aloittamista anoa lupaa yhden aluehallintoviraston alueella toimivalle yritykselle lupaa aluehallintovirastolta. Kahden tai useamman aluehallintoviraston alueella toimivalle palvelujen tuottajalle lupaa tulee anoa Sosaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralta. Terveydenhuollon luvan edellytyksiä ovat esimerkiksi toiminnan edellyttämän henkilökunnan määrä ja koulutus. Toiminnalle tarkastetut ja hyväksytyt tilat ja laitteet, yrityksen terveydenhuoltopalveluista vastaavan johtajan koulutus ja kokemus sekä toiminnan lääketieteellinen asianmukaisuus ja potilasturvallisuuden huomioiminen. Itsenäisen terveydenhuollon ammatinharjoittajan tulee myös tehdä ilmoitus aluehallintovirastolle.[2]
Sote-uudistuksessa mahdollistetaan maakunnan tekemät hankinnat yksityiseltä palveluntuottajalta sopimukseen perustuen, jos näin turvataan yhdenvertaiset palvelut ja hankinta on tarkoituksenmukaisin tapa toimia. Ostopalveluna ei saa hankkia tehtäviä, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä, sosiaalipäivystystä, terveydenhuollon ympärivuorokautista yhteispäivystystä eikä myöskään ensihoitopalveluun kuuluvia järjestämistehtäviä. Maakunnan tulee huolehtia palvelutarpeen arvioinnista ja järjestämisvastuuseen kuuluvista tehtävistä myös ostopalveluiden osalta. Palvelun tuottaja voi kuitenkin tehdä hoidon tarpeen arvioinnin perusterveydenhuollon osalta osana potilaan hoitoa. Uudistuksessa mahdollistetaan maakunnille myös oma sosiaali- ja terveysalan henkilöstön vuokraus itse tuotettaviin palveluihin.[3]
Suurimmat toimijat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sote-palvelualan liikevaihdoltaan suurimmat yritykset vuonna 2022:[4]
| Yritys | Toimiala | Liikevaihto | |
|---|---|---|---|
| 1. | Suomen Terveystalo Oy | Muu terveyspalvelu | 960 222 000 |
| 2. | Mehiläinen Oy | Lääkäriasemat, yksityislääkärit ja vastaavat erikoislääkäripalvelut | 754 581 000 |
| 3. | Attendo Oy | Ikääntyneiden palveluasuminen | 369 908 000 |
| 4. | Esperi Care Oy | Ikääntyneiden palveluasuminen | 147 888 000 |
| 5. | Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö sr | Lasten ja nuorten laitokset ja ammatillinen perhehoito | 141 663 267 |
| 6. | Mehiläinen Hoivapalvelut Oy | Kotipalvelut ikääntyneille ja vammaisille | 137 972 000 |
| 7. | PlusTerveys Hammaslääkärit Oy | Hammaslääkäripalvelut | 122 629 000 |
| 8. | Kuusiolinna Terveys Oy | Lääkäriasemat, yksityislääkärit ja vastaavat erikoislääkäripalvelut | 98 869 363 |
| 9. | Pilke Päiväkodit Oy | Lasten päiväkodit | 93 137 000 |
| 10. | Validia Oy | Vammaisten palveluasuminen | 87 264 000 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Terveydenhuoltojärjestelmä Suomessa EU-terveydenhoito.fi. Viitattu 1.2.2022.
- ↑ Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Valvira: Yksityisen terveydenhuollon luvat Yksityisen terveydenhuollon luvat. Arkistoitu 21.1.2022. Viitattu 1.2.2022.
- ↑ Usein kysyttyä rakenneuudistuksesta Soteuudistus. Arkistoitu 29.1.2023. Viitattu 2.2.2022.
- ↑ Tevameri, Terhi: Toimialaraportit: Sote-palveluala (s. 83) 25.4.2024. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 25.11.2024.