Yibna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yibna
Kartta 1940-luvulta.
Kartta 1940-luvulta.

Yibna

Koordinaatit: 31°51′58″N, 34°44′47″E

Valtio Palestiinan mandaattialue
Piirikunta Ramla
Hylätty kesäkuu 1948
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (1944/1945) 5 420











Yibna (arab. يبنا‎, Yibnā) on entinen palestiinalainen kylä nykyisessä Israelissa lähellä nykyistä Yavnen kaupunkia. Historiallisesti paikka on muodostanut eri aikoina huomattavan paikallisen keskuksen. Kylä hylättiin Israelin itsenäisyyssodan aikana kesäkuussa 1948.

Yibna sijaitsi nykyisen Israelin rannikkotasangolla noin 7,5 kilometriä Välimeren rannikosta sisämaahan. Matkaa Ramlaan oli noin 15 kilometriä. Yibna oli tärkeiden kulkureittien varrella. Sen kautta meni esimerkiksi Etelä- ja Keski-Palestiinan yhdistänyt reitti. Kaupungissa oli Gazan ja Lodin välisen rautatien asema ja Gazasta Jaffaan kulkenut maantie poikkesi Yibnan kautta.[1]

Madaban kartassa.

Muinainen historia ja antiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yibnan vanha historia tunnetaan suhteellisen hyvin. Yibna on liitetty Raamatun Vanhan testamentin Jabnen kaupunkiin. Paikka mainitaan 2. aikakirjassa (26:6-8) ilmeisesti filistealaisena kaupunkina.[1]

Hellenistisellä kaudella paikka oli oman alueensa hallinnollinen ja sotilaallinen keskus. Hellenististen hallitsijoiden jälkeen kaupunki päätyi alueen hasmonealaisille hallitsijoille. Joissakin lähteissä heidän viitataan tuhonneen kauungin, mutta selvyyttä tästä ei ole. He hallitsivat joka tapauksessa paikkaa roomalaisten saapuessa alueelle vuonna 63 eaa.[1]

Roomalaiset nimittivät kaupunkia Jamniaksi tai Iamniaksi. Roomalainen Syyrian kuvernööri Gabinius määräsi sen jälleenrakennuksen. Keisari Augustuksen valtakaudella paikka annettiin Rooman vasallihallitsija Herodekselle. Kaupunki kukoisti ja sen satama ohitti merkityksessään Jaffan vahemman sataman. Kun roomalaiset hävittivät Jerusalemin vuonna 70 jaa. juutalaiset siirsivät uskonnollisen neuvostonsa eli sanhedrin Yibnaan.[1]

Vanha silta.

Arabit valtasivat Palestiinan Amr ibn al-Asin (k. 663 jaa.) johdolla. Seuranneesta varhaisesta islamilaisesta kaudesta tiedetään vain vähän. Se mainitaan arabimaantieteilijöiden teoksissa yhtenä alueen muinaisista kaupungeista. Yaqubi mainitsee, että sen asukkat olivat samarialaisia. Yaqut al-Hamawi mainitsee sen olevan pikkukaupunki lähellä Ramlaa.[1]

Ristiretkien aikana Yibnassa käytiin useita taisteluja. Esimerkiksi vuonna 1123 ristiretkeläiset ottivat siellä voiton fatimideista. Ristiretkeläiset kehittivät paikasta puolustuksensa tukikohtaa ja vuonna 1141 paikalle rakennettiin linna. Ristiretkeläiset menettivät paikan muslimeille Hattinin taistelun jälkeen vuonna 1187. Myöhemmin aluetta hallitsivat Egyptin mamelukit.[1]

Osmanit ja britit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mamelukkivaltaa alueella seurasi Osmanien valtakunta. Vuonna 1596 Yibna oli heidän virallisissa asiakirjoissaan kylä Gazan nahiya-alueella ja sen asukasluku oli 710. Paikalliset maksoivat veroja erillaisina viljelytuotteina, vuohina ja mehiläispesinä. Yhdysvaltalainen lähetyssaarnaaja William Thomson vieraili Yibnassa vuonna 1834 ja kuvaili paikkaa kyläksi kukkulalla, jonka noin 3 000 asukasta saivat elantonsa maataloudesta.[1]

1800-luvun lopussa Yibna oli suurehko kylä, joka käsitti neljä pääkatua. Sen asukkaat olivat muslimeja. Seuraavan vuosisadan puolella alue oli osa brittien Palestiinan mandaattialuetta. Kylään oli perustettu kaksi peruskoulua. Paikalliset viljelivät etenkin sitrushedelmiä. Vuonna 1944/1945 Yibnan asukasluku oli 5 420. Heidän lisäkseen sen ympäristössä asui 1 500 paimentolaista.[1]

Israelin itsenäisyyssodassa Yibnasta tuli israelilaisten ja egyptiläisten joukkojen taistelujen kohde. Egyptiläiset etujoukot olivat saapuneet kaupunkiin 1. kesäkuuta, mutta israelilaiset valtasivat sen 4. kesäkuuta osana operaatio Barakia. Taistelu oli lyhyt ja asukkaat olivat paenneet. Egyptiläiset yrittivät vielä jälleenvallata kylän, joka kuitenkin lopulta säilyi israelilaisten käsissä. Taistelujen yksityiskohdat vaihtelevat kuitenkin huomattavasti aikalaislähteissä. Valtaus mahdollisti kuitenkin israelilaisten valvoa strategisesti tärkeää rannikkotietä.[1]

Hylätyn kylän maille perustettiin useita juutalaisia asutuksia. Näitä olivat esimerkiksi Yavne, Kefar Aviv ja Tzofiyya. Vanhan kylän läpi rakennettiin rautatie.[1]

Vanhan kylän joitakin rakennuksia on edelleen jäljellä. Niihin lukeutuu esimerkiksi huonokuntoinen moskeija ja minareetti. Joihinkin kylän taloihin asettui uusia asukkaita.[1]

  1. a b c d e f g h i j k Walid Khalid (toim.): All that remains : the Palestinian villages occupied and depopulated by Israel in 1948, s. 421-423. The Institute for Palestine Studies, 1992. ISBN 0-88728-224-5 (englanniksi)