Yhteisöohjautuvuus

Yhteisöohjautuvuus tarkoittaa työn organisoimista ja koordinointia yhdessä (Salovaara, 2020). Se perustuu ajatukseen, jonka mukaan perinteistä johtajavaltaa hajautetaan koko organisaatioon. Näin työntekijöille tulee mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä, sen organisointiin ja koordinointiin. (Mäkkeli, Vuori & Malkavaara, 2021). Se on joiltain osin rinnasteinen termi itseohjautuvuudelle, mutta termeillä on myös selkeä ero. (Martela, 2021; Salovaara, 2018) Itseohjautuvuus mielletään tyypillisesti yksilön ominaisuudeksi, itsensä johtamiseksi, ja myös itseohjautuvuuteen viittaavat teoriat pääosin painottavat yksilölähtöisyyttä. Organisaatioissa koko työyhteisön yhteistyön järjestämisen kannalta ongelma on siinä, että itseohjautumisen yksilökeskeinen tulkinta sallii esimerkiksi ’sooloilun’ tai itsenäisen päätöksenteon yksilönäkökulmasta. Tässä riskinä on, että valitut toimenpiteet ja työ saattavat olla osaoptimoituja yksilön hyödyksi eivätkä ota huomioon tiimin tai koko organisaation tavoitteita.

Yhteisöohjautuvuus vaatii toimiakseen demokraattisesti suunnattuja käytänteitä, prosesseja ja rakenteita. Siinä missä hierarkian rakenne, käytänteet ja prosessit toisintavat ja tuottavat eriarvoistavia suhteita (alainen-esihenkilö), yhteisöohjautuvuuden tueksi on muotoiltava kokonainen systeemi, joka estää eriarvoistumisen. Yhteisöohjautuvassa organisaatiossa toiminnan tueksi laaditaan usein työntekijän käsikirja tai kulttuurikäsikirja.

Yhteisöohjautuvuus tarkoittaa (Martela, 2021; Mäkkeli et al., 2021; Salovaara, 2020):

• “työn organisoimista ja koordinointia yhdessä.”
• “työyhteisön pelisäännöt ja rakenteita, joiden avulla kaikki voivat osallistua työn muotoiluun ja yhteisön ohjaamiseen – ei sitä, että kukin saa päättää itse mitä tekee ja tehdä mitä haluaa.”
• ”organisaatiota, jossa on rakenteita, prosesseja, käytänteitä ja kulttuuria. Niiden on tarkoitus ylläpitää tasa-arvoisempaa, vertaispohjaista toimintatapaa, ei autoritäärisiä valta-asetelmia.”
• organisaation hahmottamista systeeminä, jossa ei riitä että oma tiimi sopii toiminnastaan, vaan kaikilla on vaikutusta toisiinsa. Yksilö elää sosiaalisessa verkostossa, joten johtaminenkin muodostuu verkostossa.

Lähteet:

• Martela, F. (2021). Itseohjautuvuus on yhteisöohjautuvuutta - ja sen lupaus on suuri. Teoksessa (toim.) Gamrasni, M, Matkaopas yhteisöohjautuvuteen, s. 11-18.
• Mäkkeli, J., Vuori, J. & Malkavaara, H. (2021). Matkalla yhteisöohjautuvaksi - toimivat yhteisölliset käytänteet. Teoksessa (toim.) Gamrasni, M, Matkaopas yhteisöohjautuvuteen, s. 79-97.

• Salovaara, P. (2020a). Johtopäätös. Yhteisöt ja organisaatiot pomokulttuurin jälkeen (Arkistoitu – Internet Archive). Helsinki: Teos.

Lisälukemisto:

• Gamransi, M. (toim.) (2021). Matkaopas yhteisöohjautuvuuteen.
• Salovaara, P. (2020b). Työn tuuli -lehti 2/2020
• Salovaara, P. (2018). Riisuttu organisaatio
• Tampereen yliopiston TEOT-hanke (Työhyvinvointia esimiehettömässä organisaatiossa)