Yhteensovitus
Yhteensovitus oli Suomen vuoden 1869 valtiopäiväjärjestyksessä säädetty sovittelu, joka suoritettiin silloin kun säätyjen päätökset erosivat niin paljon toisistaan, ettei lainmukainen enemmistöpäätös ollut mahdollinen. Sovittelun suoritti asiaa käsitellyt valtiopäivävaliokunta, joka yhteensovitti säätyjen ajatukset ja teki niille ehdotuksen asian ratkaisemiseksi.[1] Valtiopäivillä Suomen kansaa edustivat ritaristo ja aateli, pappissääty, porvarissääty sekä talonpoikaissääty.[2] Valtiopäivävaliokunnat olivat talousvaliokunta, valtiovaliokunta, suostuntavaliokunta ja pankkivaliokunta.[3] Perustuslain muuttamiseen tarvittiin kaikkien neljän säädyn suostumus.[4] Useimmat asiat ratkaistiin kolmen säädyn kannattamina. Jos kaksi säätyä kannatti ja kaksi vastusti, asia niillä valtiopäivillä raukesi.[5] Jos yhteensovitus ei onnistunut ja säädyt olivat päättäneet ettei asia saa raueta, asiaa käsitelleen valiokunnan jäsenmäärää suurennettiin ja valiokunta äänesti asiasta hyläten tai hyväksyen riidanalaiset kohdat.[6] Vuoden 1869 valtiopäiväjärjestyksen tilalle säädettiin uusi valtiopäiväjärjestys 1906, jolla siirryttiin yksikamariseen eduskuntaan.