Yhdysvaltain asevoimat
| Yhdysvaltain asevoimat United States Armed Forces |
|
|---|---|
 |
|
| Toiminnassa | 1775– |
| Valtio |
 Yhdysvallat |
| Aselajit |
 maavoimat merijalkaväki laivasto ilmavoimat avaruusvoimat rannikkovartiosto |
| Rooli | asevoimat |
| Koko | 1 281 900 |
| Tukikohta | Pentagon, Virginia |
| Vuosipäivät | toukokuun 3. lauantai |
| Komentajat | |
| Nykyinen komentaja | kenraali Mark Milley |
Yhdysvaltain asevoimat (engl. United States Armed Forces) on Yhdysvaltain puolustusministeriön alainen sotilasorganisaatio. Asevoimien vuosipäivää vietetään vuosittain toukokuun kolmantena lauantaina.[1]
Puolustusministeriö hallinnoi asevoimia, jotka koostuvat maavoimista, laivastosta, ilmavoimista, avaruusvoimista ja merijalkaväestä. Rannikkovartiostoa hallinnoi kotimaan turvallisuuden virasto (Department of Homeland Security), mutta sotatilan vallitessa se siirtyy laivaston alaiseksi.[2] Asevoimien ylipäällikkö on Yhdysvaltain presidentti.
Vapaaehtoiset hakeutuvat töihin tai reserviin Yhdysvaltain puolustusvoimiin. Yhdysvaltain asevoimiin kuuluu yhteensä noin 1,4 miljoonaa palvelevaa Yhdysvaltain kansalaista.[3] Lisäksi joitakin satojatuhansia henkilöitä palvelevia sotilasreserviläisiä sekä osa kansalliskaartissa. Kansalliskaartiin kuuluu sekä kaartiarmeijan (Army National Guard) että ilmakaartin (Air National Guard) alaisia joukkoja. Kansalliskaartin joukot käsittävät noin puolet armeijan taistelujoukoista ja kolmanneksen sen huoltojoukoista. Kansalliskaartin joukot palvelevat kaksi viikkoa vuodessa ja ne sitoutuvat työskentelemään puolustusvoimille aina maan sisäisen kriisitilanteen niin vaatiessa.
Asevelvollisuutta ei ole ollut käytössä vuodesta 1973 lähtien, mutta kaikkien 18–25 -vuotiaiden kansalaisten ja maassa oleskelevien muiden ihmisten täytyy ilmoittautua Selective Service System -rekisteriin. Maassa oleskelevien ulkomaalaisten tulee ilmoittautua viimeistään 30 päivää saapumisensa jälkeen, mutta tästä on vapautettu diplomaatti-, opiskelija- ja vierailijaviisumeilla maahan saapuneet.[4]
Yhdysvaltain asevoimilla on puolustusyhteistyösopimukset useiden maiden kanssa ja ovat vahvasti läsnä muun muassa Tyynenmeren saarilla, Japanissa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa, Afganistanissa, Irakissa, Saksassa, muualla Euroopassa ja Atlantilla. Yhdysvalloilla on yhteensä 702 sotilastukikohtaa 132 eri maassa ja kaikilla mantereilla paitsi Etelämantereella.[5] Yhdysvalloilla on toiseksi eniten ydinaseita Venäjän jälkeen ja sillä on ydinsuojasopimukset Euroopan eri maille kuten Saksalle tai Alankomaille.[6] Yhdysvaltain puolustusmenot ovat maailman suurimmat ja omassa kokoluokassaan. Ne vaativat 4 prosentin osuuden maan kansantuotteesta.[7]
Puolustushaarat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asevoimat jakautuu kuuteen puolustushaaraan:
Yhdysvaltain maavoimat (US Army)
Yhdysvaltain laivasto (US Navy)
Yhdysvaltain ilmavoimat (US Air Force)
Yhdysvaltain avaruusvoimat (US Space Force)
Yhdysvaltain merijalkaväki (US Marine Corps)
Yhdysvaltain rannikkovartiosto (US Coast Guard)
Sotatoimialueiden päämajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pohjoinen
- Eteläinen
- Tyynimeri
- Eurooppa
- Keskinen
- Afrikka
- Kyberturvallisuus
- Erikoisoperaatiot
- Strategia
- Kuljetus
Luettelo sodista ja taisteluista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ When is Armed Forces Day? 2022. United Service Organizations. Viitattu 28.5.2022. (englanniksi)
- ↑ U.S. Coast Guard Legal, DCL Program FAQs, Is the Coast Guard a military service? (englanniksi), 21. lokakuuta 2005. Luettu 2. kesäkuuta 2006.
- ↑ "Active Duty Military Personnel Strength Levels". 2002. Luettu 16. helmikuuta 2007.
- ↑ Selective Service 2022. USAGov. Viitattu 28.5.2022. (englanniksi)
- ↑ U.S. Department of Defense Base Structure Report, Fiscal Year 2005 Baseline. Retrieved 1 June 2006.
- ↑ Federation of American Scientists, Status of Nuclear Powers and Their Nuclear Capabilities (englanniksi). Luettu 18. toukokuuta 2006.
- ↑ CIA, The World Factbook, Rank Order — Military expenditures — dollar figure (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi), 2. toukokuuta 2006. Luettu 6. toukokuuta 2006.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]