Yhdysvaltain ilmaisku Libyaan
| Yhdysvaltain ilmaisku Libyaan | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Amerikkalainen F-111F -hävittäjä nousee RAF Lakenheathin tukikohdasta Englannista, huhtikuussa 1986, osallistuakseen ilmaiskuun Libyaa vastaan.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
1 F-111 Aardvark -hävittäjä, 2 kuollutta |
5 sotilasta kuoli | ||||||
.svg){kind=small}
Yhdysvaltain ilmaisku Libyaan, koodinimeltään Operaatio El Dorado Canyon, oli Yhdysvaltain ilmavoimien, merijalkaväen ja merivoimien tekemä operaatio Tripolin ja Bengasin kaupungeissa 15. huhtikuuta vuonna 1986. Hyökkäys kesti noin 30 minuuttia ja siinä kuoli 15 libyalaista siviiliä ja Libyan johtaja Muammar Gaddafin ottotytär, minkä lisäksi kaksi hänen poikaansa loukkaantui.[3]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Länsi-Berliinissä tapahtui 5. huhtikuuta vuonna 1986 noin 500-henkisessä diskossa pommi-isku, jossa kuoli kaksi amerikkalaista merijalkaväen sotilasta sekä yksi turkkilainen nainen. Yhdysvaltain tiedustelupalvelu piti täysin selvänä sitä, että Libya olisi järjestänyt terrori-iskut diskoon.[4]
24. maaliskuuta 1986 Yhdysvaltain laivasto ja ilmavoimat aloittivat Ison-Syrtin edustalla sotaharjoitukset, jolloin Libyan ilmavoimat tulittivat niitä.[3]
Yhdysvallat vastasi iskuun tulittamalla Libyan sotalaivoja sekä ohjustukikohtia. Yksi partioalus, jossa oli 150 merisotilasta, upposi.[3]
Isku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: En-wikissä iskuun osallistuneiden lentokoneiden määrä eri. |
Hyökkäykseen osallistui kaksitoista F-111 Aardvark -pommikonetta sekä kolme EF-111A Raven -pommikonetta, jotka nousivat 14. huhtikuuta ilmaan RAF Lakenheathin ja RAF Mildenhallin lentotukikohdista Suffolkista, Englannista, samalla kun viisitoista A-6 Intruder-, A-7 Corsair II- ja F/A-18 Hornet-lentokonetta lähti Upper Heyfordin lentotukikohdasta Oxfordshirestä Englannista kohti Välimerta kiertäen Biskajanlahden ja suunnaten Gibraltarensalmen yli Yhdysvaltojen laivaston kolmelle lentotukialukselle USS Saratogalle, USS Americalle ja USS Coral Sealle, jotka oli ankkuroitu Isolle-Syrtille.[3]
Yhdysvaltain ilmavoimat aloittivat hyökkäyksen 15. päivän vastaisena yönä Libyan pääkaupunki Tripoliin ja satamakaupunki Bengasiin. Hyökkäykset oli suunnattu Tripolissa Libyan johtajan eversti Muammar Gaddafin päämajaan – Gaddafi itse selvisi iskusta loukkaantumatta[5] – sekä Al Azziyahin sotilastukikohtaan sekä sotilaslentokentälle. Bengasissa kohteet olivat Beninan lentokenttä sekä Al Jamahiriyahin sotilastukikohta.[3]
Jälkipyykki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Libyan televisiossa esiintyvä Gaddafi oli silminnähden järkyttynyt.Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan sai vahvan tuen kotimaassa iskusta Libyaan. Televisiossa esiintyvä Reagan sanoi "Gaddafin laskeneen meidän jäävän passiiviseksi mutta laskeneen väärin".[4]
Vaikka Reagan yritti saada eurooppalaisia liittolaisia taakseen, niin EY-parlamentti tuomitsi Libyan terrorismin, mutta vaati kohtuullisuutta Libyaa kohden [3]. Sekä arabivaltiot että itäblokki tuomitsivat iskut.[5]
Libyan virallisten tietojen mukaan hyökkäyksessä kuoli siviileitä, lähinnä naisia ja lapsia, mutta Yhdysvaltain tietojen mukaan kohteet olivat sotilaalliset. [3]
Reagan sanoi olevansa valmis uusiin iskuihin, ellei Libya lopettaisi hyökkäyksiä amerikkalaisia ja heidän omaisuuttaan vastaan maailmassa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Martel, William C. Victory in War: Foundations of Modern Military Policy, p. 162. Cambridge: Cambridge University Press, 2011.
- ↑ Pollack, Kenneth M. Arabs At War, Military Effectiveness 1948–1991 University of Nebraska Press, 2002
1 French Embassy was hit - ↑ a b c d e f g Vuosikirja 86 USA:n hyökkäys kosto Libyan terrorille sivut 94–95 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ a b c Vuosikirja 86 Reaganilla vankka tuki kotimaassa sivu 95 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ a b Kronikka Suomen ja maailman tapahtumat 1900–1999 Yhdysvallat iskee Libyaan sivu 537 Weilin+Göös 1999 ISBN 951-35-6529-7