Yhdysvaltain 2. laivasto
| United States Second Fleet | |
|---|---|
 |
|
| Toiminnassa | 1950–2011, 2018- |
| Valtio | Yhdysvallat |
| Puolustushaarat | Laivasto |
| Tukikohta | Norfolkin laivastoasema, Norfolk, Virginia |
Yhdysvaltain 2. laivasto (engl. United States Second Fleet) oli Yhdysvaltain laivaston yksikkö, jonka toiminta-aluetta oli läntinen Pohjois-Atlantti Grönlannin eteläkärjen länsipuolelta, Meksikonlahti ja Karibia. Toinen laivasto lakkautettiin 30. syyskuuta 2011 ja joukot siirrettiin US Fleet Forces Commandiin.[1]
Laivasto perustettiin uudelleen 24. elokuuta 2018. [2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]2. laivaston edeltäjänä oli Northwest African Force, joka koottiin toisen maailmansodan aikana luoteis-Afrikkaan tehtäviä maihinnousuja varten. Tästä muodostettiin 15. maaliskuuta 1943 8. laivasto, joka teki amiraali H. Kent Hewittin alaisuudessa maihinnousut Sisiliaan ja Salernoon. 8. laivasto tuki myös maihinnousua Etelä-Ranskaan elokuussa 1944. 8. Laivasto aktivoitiin uudelleen Yhdysvaltain laivaston uudelleenjärjestelyssä toisen maailmansodan jälkeen 1. maaliskuuta 1946 komentajanaan amiraali Marc A. Mitscher, ja siihen siirrettiin Atlantin raskain kalusto, lentotukialukset, mukaan lukien uudet nopeat tukialukset USS Midway ja USS Franklin D. Roosevelt, ja näiden saattajat ja huolto.[3] Tammikuussa 1950 8. laivasto sai nimen Second Task Fleet ja helmikuussa 1950 Yhdysvaltain toinen laivasto.[1]
Lokakuussa 1962 presidentti John F. Kennedy määräsi toisen laivaston toteuttamaan Kuuban merisaarron Kuuban ohjuskriisin aikana.[1] 20 vuotta myöhemmin presidentti Reagan määräsi laivaston evakuoimaan Yhdysvaltain kansalaiset Grenadasta Grenadan miehityksen aikana.[1]
Kylmän sodan aikana toisen laivaston komentaja COMSECONDFLT oli myös Naton COMSTRIKFLTLANT eli Naton Striking Fleet Atlantic -joukkojen ylin komentaja. Hänen alaisuuteensa koottiin merivoimien yksiköt Belgiasta, Kanadasta, Tanskasta, Länsi-Saksasta, Alankomaista, Norjasta, Portugalista, Britanniasta ja Yhdysvalloista. Sodan aikana laivastoon kuuluisi kolme tai neljä lentotukialusryhmää, yksi tai kaksi sukellusveneentorjuntaryhmää ja maihinnousuryhmä, johon kuuluisi 22 000 henkeä merijalkaväkeä Alankomaista, Britanniasta ja Yhdysvalloista.[1] Yhteistoiminnan takaamiseksi Nato-maat järjestivät vähintään vuosittain yhteisharjoitukset.[1]
Laivaston esikunta-aluksena oli USS Mount Whitney vuosina 1981–2005. Esikuntaan kuului 275 henkeä, mukaan lukien 28 upseeria 12:sta Nato-maasta.[1]
Laivaston uuden aktivoinnin päätarkoituksena on vastata Venäjän entistä kehittyneempiin sukellusveneisiin ja lisääntyneeseen aktiivisuuteen. Laivaston päätukikohta on Norfolkissa. Muista numeroiduista laivastoista poiketen sille ei ole määrätty kiinteää vastuualuetta. Syksyllä 2019 laivasto perusti eteentyönnetyn merioperaatiokeskuksen Islannin Keflavikiin.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g https://www.globalsecurity.org/military/agency/navy/c2f.htm
- ↑ Navy Establishes U.S. 2nd Fleet, Vice Adm. Lewis Assumes Command America's Navy - forged by the sea. 28.08.2018 10:59. U.S. Fleet Forces Public Affairs. Arkistoitu 5.10.2018. Viitattu 05.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Numbered Fleets Globalsecurity.org. Viitattu 15.12.2017.
- ↑ USA:n uusi Atlantin laivasto täyteen toimintavalmiuteen 12.1.2020. verkkouutiset.