Yhdessäoppiminen

Yhdessäoppiminen tarkoittaa opiskelua yhdessä toisten kanssa. Yhdessäoppiminen ei ole menetelmä tai teoria, vaan tarkoittaa vain, että oppimistilanteessa on useampia oppijoita vuorovaikutuksessa keskenään (esim. opintopiirit).

Pyrittäessä yksilöllisestä oppimiskulttuurista kohti yhteisöllistä oppimiskulttuuria, vaiheet ovat

1. yksilötyö,
2. yhteistyö
3. yhteistoiminnallinen oppiminen sekä
4. yhteisöllinen oppiminen.

Yhdessäoppimisen idean juuret ovat osaltaan yhdysvaltalaisessa progressiivisessa kasvatusteoriassa, jota kehitteli 1800-luvun lopulta alkaen erityisesti John Dewey. Osaltaan yhdessäoppimisen idea juontuu jonkin verran myöhemmin alkaneesta tutkimustyöstä neuvostoliittolaisessa oppimisen psykologiassa. Etymologisesti yhteistyö tulee latinan sanoista com (jonkun kanssa) ja laborare (työskennellä) sekä collaborare (työskennellä yhdessä), ja yhteistoiminnallisuus sanoista co ja operari (toimia) sekä cooperari (toimia yhdessä).

Yhdessäoppiminen liittyy sosiokulttuurisen oppimisen teorioihin, joissa korostetaan oppimista sekä tietojen ja taitojen syntymistä todellisessa toiminnassa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Sosiokulttuurisessa oppimisnäkemyksessä oppimisen nähdään perustuvan yhteisön ja kulttuurin tietoihin ja työkaluihin. Yhteisö auttaa tulkitsemaan asioita erilaisista näkökulmista.

John Dewey piti yhdessäoppimista osana keskinäisiin yhteyksiin, vuorovaikutukseen ja auttamiseen perustuvaa demokraattista elämänmuotoa (associated life). Kouluissa yhdessäoppimisella luotiin perustaa tämän elämänmuodon kehittymiselle ja leviämiselle. Aikuiskasvatuksessa ja yliopistoissa sillä on demokratia-tavoitteen lisäksi tähdätty oppimisen laadun ja tehon parantamiseen.