Yhdeksän lyöjän sääntö
Yhdeksän lyöjän sääntö on pesäpallosääntöihin kaudella 1934 tehty lisäys, jonka mukaan joukkueen sisävuoro päättyy kolmen palon lisäksi myös siinä tapauksessa, että joukkue ei täyden lyöntikierroksen aikana (9 lyöjää) onnistu juoksun teossa. Sääntö tuli tarpeelliseksi, koska monet joukkueet omaksuivat taktisen ajattelun kehittyessä paloja välttelevän kopittelutaktiikan ja sisävuorot saattoivat tuloksettominakin venyä kohtuuttoman pitkiksi. Saadun juoksun jälkeen seuraava lyöjä aloitti uuden lyöntikierroksen ja seuraavan juoksun tekoon oli aikaa jälleen yhdeksän lyöjää, eli niin sanotuksi viimeiseksi lyöjäksi jäi pelaaja, joka oli lyöntivuorossa juoksun syntyessä.
Kahden juoksun sääntö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyisin uuden lyöntikierroksen alkamiseen vaaditaan kaksi juoksua saman lyöntikierroksen aikana. Kuitenkin, jos sama lyöjä on lyöntivuorossa joukkueen parillisen ja sitä seuraavan parittoman juoksun aikana samalla lyöntivuorollaan, jää seuraavasta lyöjästä alkavalle uudelle kierrokselle yksi juoksu alle. Lyöjiä on myös nykyisin käytettävissä enemmän kuin yhdeksän, koska käytössä on kolme jokeripelaajaa, jotka eivät vie järjestyksessä kenenkään vuoroa, vaan voivat lyödä pelinjohdon haluamissa väleissä, kuitenkin kukin vain kerran yhden sisävuoron aikana.
Mikäli joukkueen viimeinen lyöjä lyödessään tyhjään kenttään (toisin sanoen pesillä ei ole etenijöitä), hankkii juoksun joko kunniajuoksuna tai saadessaan 3 väärää syöttöä (vapaataivaljuoksu), alkaa joukkueen lyöntikierros alusta, vaikka kyseessä olisi niin sanottu pariton juoksu.
