Yeelen
Yeelen | |
---|---|
Ohjaaja | Souleymane Cissé |
Käsikirjoittaja | Souleymane Cissé |
Perustuu | Bambaroiden kansantarinaan |
Tuottaja | Souleymane Cissé |
Säveltäjä | Salif Keïta |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Mali Burkina Faso Ranska |
Levittäjä | Netflix |
Kesto | 105 minuuttia |
Alkuperäiskieli |
bambara fulani |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Yeelen on afrikkalainen elokuva vuodelta 1987. Se voitti Cannesissa tuomariston palkinnon.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuori mies Nianankoro ja hänen äitinsä ovat kymmenen vuotta paenneet pojan isän Soman vihaa. Isä on tietäjä, Komon korkeimman yhteisön jäsen, ja pelkää poikansa uhkaavan valta-asemaansa. Äiti on piilotellut poikaansa, mutta nyt pojan on astuttava esiin. Nianankoro ystävystyy kuninkaan kanssa. Käy ilmi, että Nianankoro on tahtomattaan pettänyt kuningasta tämän nuorimman vaimon Attoun kanssa.[2]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin Sanomien Leena Virtanen kirjoitti, että Yeelenissä on sekä outoa mystiikkaa että paljon tuttua, samoja kansantarinan elementtejä kuin vaikkapa Kalevalassa. Hänestä se on universaali satu isän ja pojan välisestä vihasta, jossa perimmältään on kyse vallanhimosta ja hyvän ja pahan taistelusta. Virtanen kehuu veistoksellisen kaunista pääosan esittäjää ja Cissén etnografisesti tarkkaa kerrontaa, jossa tallennus tosin tahtoo joskus mennä sisällön edelle. Komeilla kuvilla tehty elokuva muistuttaa hänestä länsimaista taide-elokuvaa, mutta yllättää dramaturgiansa erilaisuudella.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Yeelen NY Times
- ↑ Laaksonen, Satu: Yeelen (1987) (Arkistoitu – Internet Archive), KAVI. Viitattu 10.7.2015.
- ↑ Virtanen, Leena: Valon ja taian voima. Yeelen on maaginen satu vallanhimosta ja sukupolvien välisestä vihasta. Helsingin Sanomat, 9.11.1991, s. 65. Näköislehden aukeama (tilaajille).