Radioaktiivinen laskeuma
Radioaktiivinen laskeuma eli ydinlaskeuma on ydinaseen räjähdyksen tai reaktorionnettomuuden aiheuttama, onnettomuus- tai räjähdyspaikan välittömän ympäristön ulkopuolella tapahtuva radioaktiivinen saastuminen. Ydinräjähdykseen tai reaktorionnettomuuteen liittyvässä päästössä vapautuu ilmakehään suuri määrä radioaktiivisia isotooppeja sisältäviä pienhiukkasia. Nämä kulkeutuvat ilmakehän virtausten mukana pois räjähdys- tai onnettomuuspaikalta ja laskeutuvat painovoiman tai sateen vaikutuksesta maahan. Kuuluisin ja Suomeen eniten vaikuttanut ydinlaskeuma aiheutui Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta vuonna 1986, mutta erityisesti Suomen Lappi kärsi 1960-luvulla merkittävästi Neuvostoliiton tekemien ydinkokeiden kaukolaskeumista.
Leviäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laskeuman leviäminen riippuu päästön syntytavasta. Mikäli radioaktiiviset hiukkaset vapautuvat troposfäärin alimpaan kerrokseen, ne laskeutuvat hyvinkin nopeasti, jolloin maasto voi saastua paikallisesti erittäin pahasti. Tällöin puhutaan lähilaskeumasta. Toisaalta mikäli räjähdys tai tulipalo nostaa hiukkasia stratosfääriin, laskeuma kulkeutuu kauas ja leviää hyvin laajalle alueelle, mutta paikallinen saastuminen jää pienemmäksi.
Koostumus ja biologinen kertyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Radioaktiivisen laskeuman päästö koostuu radioaktiivisista pienhiukkasista, joiden koko on mikrometrin luokkaa. Hiukkasissa olevat radioaktiiviset isotoopit vähenevät ajan mittaan eksponentiaalisesti, joten laskeuma on vaarallisin heti räjähdyksen tai onnettomuuden jälkeen. Olennaista laskeumalta suojautumisessa onkin estää voimakkaasti säteileviä hiukkasia pääsemästä iholle tai kehon sisäpuolelle. Sisätiloissa tämä toteutetaan tiivistämällä ovet ja ikkunat sekä sammuttamalla ilmastointi. Ulkona liikuttaessa käytetään suojapukua tai sen puuttuessa sadevaatteita sekä hengityssuojainta, jotka huuhdellaan ennen sisätiloihin tuloa saastehiukkasten poistamiseksi. Väestönsuoja antaa erinomaisen suojan laskeumalta.
Radioaktiivisen laskeuman sisältämistä radioaktiivisista isotoopeista biologisesti merkittävimpiä ovat jodin ja cesiumin radioaktiiviset isotoopit. Näistä jodi varastoituu kilpirauhaseen ja cesium korvaa luuston kalsiumia. Radioaktiivisen jodin varastoituminen kilpirauhaseen voidaan estää nauttimalla ennen laskeuman vaikutuksen alaiseksi joutumista joditabletti, joka täyttää kilpirauhasen jodivarastot. Tällöin mahdollinen radioaktiivinen jodi poistuu elimistöstä normaaliin tapaan. Cesiumin saantia puolestaan vähennetään välttämällä saastuneiden elintarvikkeiden, kuten esimerkiksi saastunutta rehua syöneiden lehmien maidon, nauttimista.
Väestön varoittaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa radioaktiivinen laskeuma kyetään havaitsemaan jo sen alkuvaiheessa viranomaisten jatkuvasti toiminnassa olevien säteilyvalvonta-asemien avulla. Tarvittaessa väestöä varoitetaan ja suojautumisohjeet annetaan yleisellä hälytysmerkillä, minkä jälkeen jatko-ohjeet annetaan radiossa, televisiossa ja internetissä.
Jälkeläisten terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]40-vuotisen tutkimuksen perusteella Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommit eivät aiheuttaneet geneettistä vahinkoa, joka tuottaisi jälkeläisissä mutaatioita. Tutkimus ydinpommista selviytyneiden saamista lapsista ei löytynyt lisääntyneesti kromosomivirheitä, syöpiä, veriproteiinimutaatioita eikä synnynnäisiä vaivoja.[1][2][3][4] Atomipommeista huomattavalle säteilyannokselle altistuneiden naisten lasten poikkeamat ja synnynnäisvaivat eivät olleet yleisempiä kuin Japanin keskiarvo.[5][6]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Reuters: Hiroshima Study Finds No Genetic Damage New York Times. 1.8.1990. Viitattu 17.5.2021. (englanniksi)
- ↑ Heath Jr, Clark W.: The Children of Atomic Bomb Survivors: A Genetic Study. (Abstrakti: ”No differences were found (in frequencies of birth defects, stillbirths, etc), thus allaying the immediate public concern that atomic radiation might spawn an epidemic of malformed children.”) JAMA Network, 5.8.1992, 268. vsk, nro 5, s. 661-662. American Medical Association (AMA). ISSN 1538-3598 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.5.2021. (englanniksi)
- ↑ Health risk assessment from the nuclear accident after the 2011 Great East Japan Earthquake and Tsunami based on a preliminary dose estimation (Pdf) (Sivut 23 & 24) Report. 2013. World Health Organization (WHO). Viitattu 17.5.2021. (englanniksi)
- ↑ Winther, J. F.; Boice, J. D.; Thomsen, B. L. et al.: Sex ratio among offspring of childhood cancer survivors treated with radiotherapy. Br J Cancer, 1.1.2003, 88. vsk, nro 3, s. 382–387. Cancer Research UK. ISSN 1532-1827 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.5.2021. (englanniksi)
- ↑ Birth defects among the children of atomic-bomb survivors (1948-1954) (RERF) Radiation Effects Research Foundation / (ABCC) Atomic Bomb Casualty Commission. Arkistoitu 20.5.2018. Viitattu 17.5.2021. (englanniksi)
- ↑ Voosen, Paul: NUCLEAR CRISIS: Hiroshima and Nagasaki cast long shadows over radiation science Stories. 11.4.2011. EE News. Arkistoitu 11.5.2021. Viitattu 17.5.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Säteilyturvakeskus: Onnettomuuden vaikutukset
- Tšernobylin onnettomuuden vaikutukset Suomessa (Seuranta) 24.4.2020. Säteilyturvakeskus. Viitattu 1.11.2020.
- Kyllikki Aakko, Sisko Salomaa: SÄTEILYVAARATILANTEET JA SUOJAUTUMINEN (Kirjan "Säteily ympäristössä" 9. luku) stuk.fi. Viitattu 1.11.2020.