Ydinenergialaki

Ydinenergialaki on Suomen laki, joka säädettiin vuonna 1987. Sen tarkoitus on pitää ydinenergian käyttö yhteiskunnan kokonaisedun mukaisena ja varmistaa, että se on turvallista eikä edistä ydinaseiden leviämistä. Laissa säädetään ydinenergian käytön periaatteista, luvanvaraisuudesta ja valvonnasta sekä ydinjätehuollosta.

Historia

Ydinenergialain edeltäjä oli vuonna 1957 säädetty atomienergialaki. Se erosi huomattavasti myöhemmästä ydinenergialaista. Esimerkiksi uusista ydinvoimalaitoksista päätti Kauppa- ja teollisuusministeriö. Atomienergialain perusteella rakennettiin Otaniemen tutkimusreaktori, Loviisan kaksi reaktoria ja Olkiluodon kaksi reaktoria.

Vuonna 1977 nimettiin toimikunta uudistamaan atomienergialakia, ja myöhemmin työtä jatkoi vielä toinen ydinenergialakitoimikunta. Ydinenergialaki säädettiin kymmenen vuoden työn jälkeen vuonna 1987, ja se tuli voimaan vuonna 1988.

Ydinenergialaissa ydinvoimalahankkeille otetiin käyttöön poliittinen periaatepäätös, jossa tarkastellaan, onko hanke yhteiskunnan kokonaisedun mukainen. Periaatepäätöksen tekee valtioneuvosto, minkä jälkeen eduskunta hyväksyy tai hylkää sen. Lisäksi suunnitellun voimalan sijaintikunnalle annettiin veto-oikeus hankkeeseen periaatepäätösvaiheessa. Laissa myös säädettiin Säteilyturvakeskukselle keskeinen asema riippumattomana turvallisuusviranomaisena. Maailmassa siihen aikaan ainutlaatuinen järjestely oli Valtion ydinjätehuoltorahaston perustaminen vuonna 1988. Rahastoon kerätään vuosittain ydinsähkön hinnasta rahaa ydinjätteiden loppusijoitusta varten sitä mukaa, kun ydinjätettä syntyy.

Ydinenergialakia on muutettu vuoteen 2023 mennessä 34 kertaa. Yksi merkittävimmistä uudistuksista oli ydinjätteen vienti- ja tuontikielto, joka säädettiin vuonna 1994 ja joka tuli voimaan vuonna 1996. Sitä ennen Loviisan ydinvoimalan käytetty polttoaine oli viety Neuvostoliittoon, mutta vienti koettiin rasitteeksi ydinvoiman käytön hyväksyttävyydelle. Vuonna 2004 ydinenergialakiin lisättiin voimayhtiöille velvollisuus rahoittaa ydinturvallisuus- ja ydinjätetutkimusta. Vuonna 2015 Säteilyturvakeskuksen riippumatonta asemaa vahvistettiin säätämällä sille toimivalta antaa turvallisuusmääräyksiä, kun aiemmin ne oli annettu valtioneuvoston asetuksina.

Keskeinen sisältö

Ydinenergialakia sovelletaan muun muassa ydinreaktoreihin, uraanikaivoksiin, ydinenergiaan liittyviin aineisiin ja laitteisiin sekä ydinjätteisiin. Laki kieltää ydinräjähteiden maahantuonnin, valmistamisen, hallussapidon ja räjäyttämisen Suomessa. Kiellettyä on myös ydinjätteiden tuonti Suomeen ja vienti pois Suomesta. Poikkeuksena sallitaan Suomessa sijaitsevan tutkimusreaktorin jätteiden vienti ulkomaille.

Johtavana periaatteena ydinenergialaki määrää, että "ydinenergian käytön turvallisuus on pidettävä niin korkealla tasolla kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista". Lisäksi vaaditaan, että turvallisuutta täytyy jatkuvasti parantaa käyttökokemusten, tutkimuksen ja tekniikan kehittymisen perusteella. Ydinlaitosten turvallisuus täytyy arvioida kokonaisuutena vähintään kymmenen vuoden väliajoin. Laki vaatii ydinlaitoksia soveltamaan syvyyssuuntaista turvallisuusperiaatetta, eli peräkkäisiä ja toisistaan riippumattomia suojauksia. Ensisijaiseksi tavoitteeksi laki määrää onnettomuuksien estämisen, mutta sen lisäksi vaaditaan toimenpiteitä mahdollisten onnettomuuksien seurausten lieventämiseen.

Ydinenergialaki määrää, että ydinlaitoksen turvallisuudesta on vastuussa rakentamisluvan tai käyttöluvan haltija. Luvanhaltijalla on velvollisuus purkaa laitos, kun sitä ei enää käytetä. Luvanhaltija on vastuussa siitä, että sillä itsellään ja sen alihankkijoilla on riittävä ja ammattitaitoinen henkilöstö.

Laki vaatii luvanhaltijaa huolehtimaan turvajärjestelyistä, joilla suojataan ydinlaitosta tahalliselta vahingoittamiselta. Laki antaa ydinlaitoksen turvahenkilöille oikeuden kantaa ampuma-asetta. Valmiusjärjestelyillä luvanhaltijan täytyy varautua siihen, että ydinlaitokselta pääsisi ulos merkittävä määrä radioaktiivisia aineita.

Ydinenergialaissa esitetään kolmiportainen luvitusjärjestelmä merkittäville ydinlaitoksille. Ensimmäinen porras on valtioneuvoston periaatepäätös siitä, että laitoksen rakentaminen on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Periaatepäätöksen tekemiseen vaaditaan Säteilyturvakeskuksen alustava turvallisuusarvio sekä hyväksyntä laitoksen sijaintikunnalta ja lopuksi eduskunnalta. Luvituksen toinen porras on rakentamislupa ja kolmas porras käyttölupa. Luvat myöntää valtioneuvosto, ja niihin vaaditaan myös Säteilyturvakeskuksen lausunto. Käyttölupa on aina määräaikainen, ja se perutaan, jos luvanhaltija rikkoo luvan ehtoja tai lain määräyksiä.

Ydinlaitoksen luvanhaltijan on huolehdittava syntyneistä ydinjätteistä ja vastattava jätehuollon kustannuksista. Luvanhaltijan täytyy maksaa jätehuollon arvioidut tulevat kustannukset vuosittain Valtion ydinjätehuoltorahastoon. Vuoden 2023 lopussa rahastossa oli 2,8 miljardia euroa, mikä kattaa kaikkien Suomessa siihen mennessä syntyneiden ydinjätteiden loppusijoituksen kustannukset ja voimalaitosten purkamiskustannukset. Kun luvanhaltija on loppusijoittanut jätteet Säteilyturvakeskuksen hyväksymällä tavalla, vastuu jätteistä siirtyy valtiolle. Ydinenergialaki määrää myös ydinlaitosten haltijat maksamaan erillistä maksua, jolla rahoitetaan ydinturvallisuuden tutkimusta. Vuonna 2023 tutkimusta varten kerättiin 7,8 miljoonaa euroa.

Ydinenergialaki määrää Säteilyturvakeskuksen tehtävistä. Säteilyturvakeskus valvoo ydinenergian käytön turvallisuutta, turva- ja valmiusjärjestelyjä sekä ydinaseiden leviämisen estämistä. Lisäksi Säteilyturvakeskus osallistuu ydinenergiaan liittyvien lupahakemusten käsittelyyn ja asettaa yksityiskohtaiset turvallisuusvaatimukset. Säteilyturvakeskus voi keskeyttää ydinlaitoksen toiminnan, jos luvanhaltija ei noudata sen määräyksiä.

Ydinenergialain nojalla valtioneuvosto on antanut ydinenergia-asetuksen, jossa säädetään lakia yksityiskohtaisempia vaatimuksia. Esimerkiksi suurimmat sallitut säteilyannokset, joita ydinenergian käyttö tai uraanikaivos saa aiheuttaa väestölle, on määrätty ydinenergia-asetuksessa.