Yang Kaihui

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yang Kaihui

Yang Kaihui (perint.: 楊開慧; yksink.: 杨开慧; pinyin: Yáng Kāihuì, kohteliaisuusnimi: Yúnjǐn 云锦; 190114. marraskuuta 1930) oli Mao Zedongin toinen vaimo vuodesta 1920 vuoteen 1927.

Yang syntyi kiinalaisessa Banchangin kylässä Changshassa Hunanin maakunnassa. Hänen isänsä oli Hunanin yhteiskoulun johtaja Yang Changji. Mao opiskeli kyseisessä koulussa, ja Changji oli yksi Maon suosikkiopettajista. Myös Yang Changji arvosti Maoa, jota piti ”harvinaisena lahjakkuutena Kiinassa”. Enteellisesti Changji uskoi, että ”Maolla on suuri tulevaisuus edessään.”[1] Kaihuita pidettiin hyvin kauniina ja viehättävänä nuorena naisena, ja Mao rakastui häneen syvästi. Myöhemmin myös Kaihui vastasi Maon tunteisiin, ja pari meni naimisiin 1920. Mao oli tuolloin 26, Yang Kaihui 17.

Yangin isä kuoli tammikuussa 1920. Tämän jälkeen Mao ja Yang asuivat yhdessä koulussa, jonka rehtori Mao oli. He eivät kuitenkaan olleet naimisissa, ja Mao petti Yangia usein muiden naisten kanssa. Mao ja Yang menivät naimisiin vuoden 1920 lopulla ja muuttivat lopullisesti asumaan yhteen. Koska Mao ja Yang eivät menneet perinteisten rituaalien mukaan naimisiin eikä avioliittoja tuolloin Kiinassa yleensä rekisteröity, ei liitosta ole virallista todistusta. Tapahtui myös sellainen välikohtaus, että Maon seinänaapuri valitti pariskunnan metelöivistä sänkypuuhista. Koulussa oli sääntö, jonka mukaan opettajien vaimot eivät saaneet yöpyä rakennuksessa. Mao oli kuitenkin koulun rehtori ja muutti sääntöä.[2]

1921 Yang liittyi Kiinan kommunistiseen puolueeseen ja oli myös innokas feministi.[3] Samoihin aikoihin Kaihui erotettiin koulustaan avioitumisen vuoksi. Lokakuussa 1921 Yang ja Mao muuttivat omaan kotiin. Talo toimi myös kommunistisen puolueen Kiinan kommunistisen puolueen Hunanin osaston toimistona.

Yangin ja Maon avioliitossa ei tapahtunut varsinaista virallista eroa, mutta avioliitto päättyi käytännössä, kun Mao joutui lähtemään Changshasta Kiinan sisällissodan vuoksi ja meni myöhemmin naimisiin He Zizhenin kanssa. Yangin ja Maon avioliitosta syntyi kolme lasta, joista nuorin kuoli lapsena. Toiseksi nuorin, Mao Anqing, oli kehitysvammainen. Mao Anying, joka oli vanhin lapsi, kuoli Korean sodassa.

Kun Mao hiljalleen kohosi Kiinan puna-armeijassa merkittäväksi komentajaksi, hänen vaimonsa joutui vaaraan. Yang ymmärsi tämän, sillä kansallismieliset olivat murhanneet monia kommunistijohtajien vaimoja. Kun Zhu Den vaimo teloitettiin 7. maaliskuuta 1929, Yang huolestui entisestään ja harkitsi lapsiensa lähettämistä serkulleen hoitoon. Serkku kuitenkin teloitettiin muutamia kuukausia myöhemmin[4]. Yang itse pidätettiin 24. lokakuuta. Hänelle tarjottiin tilaisuutta vapautua, mikäli hän julkisesti tuomitsisi miehensä ja tämän puolueen. Yang kuitenkin kieltäytyi, ja hänet teloitettiin 14. marraskuuta. Kansallismielinen Tasavallan päivälehti kirjoitti: ”Mao Zedongin vaimo teloitettiin eilen – kaikki taputtivat käsiään ja hurrasivat tyytyväisinä”[5]. Yangin ampumisen jälkeen teloituskomppania söi ruokaa parakissa. Paikalle tuli kuitenkin tieto, että Yang oli yhä elossa, ja kun teloitusryhmä tuli paikalle, sen jäsenet näkivät, että Yang oli tuskissaan kaivanut käsillään maata.

Yangin sukulaiset hautasivat Yangin hänen lapsuudenkotinsa alueelle.

  1. Jung Chan & Jon Halliday: Mao. ISBN 951-1-13168-0 – sivu 40
  2. Jung Chan & Jon Halliday: Mao, s. 42 ISBN 951-1-13168-0
  3. Jung Chan & Jon Halliday: Mao. ISBN 951-1-13168-0 – sivu 43
  4. Jung Chan & Jon Halliday: Mao. ISBN 951-1-13168-0 – sivu 116
  5. Jung Chan & Jon Halliday: Mao. sivu 108 ISBN 951-1-13168-0