Yövilkka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yövilkka
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Kämmekkäkasvit Orchidaceae
Suku: Yövilkat Goodyera
Laji: repens
Kaksiosainen nimi

Goodyera repens
(L.) R.Br.

Katso myös

  Yövilkka Wikispeciesissä
  Yövilkka Commonsissa

Yövilkka eli havuyövilkka (Goodyera repens) on pieni valkokukkainen kämmekkäkasveihin kuuluva kasvi. Lajia tavataan pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeellä.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähikuva yövilkan kukinnosta.

Yövilkka on monivuotinen, noin 10–30 senttimetrin korkuinen ruohokasvi[1], joka muiden kämmekkäkasvien tapaan muodostaa sienijuuren. Juurakko on vaakasuora ja haarova. Juurakosta lähtee runsaasti myös kukattomia ruusukkeita. Varsi on karvainen. Vihreät tai valkokirjavat, nahkeapintaiset lehdet ovat ruusukkeena maata vasten. Alimmat lehdet ovat ruodillisia. Lehden lapa on 1–3 cm pitkä, soikea, paksuhko ja verkkosuoninen. Ruusukelehdet voivat sopivalla kasvupaikalla muodostaa laajojakin kasvustoja sammalessa leviävän maavarren ansiosta. Lehdet talvehtivat kaksi vuotta vihreinä. Ylempänä varressa on vain suomumaisia ylälehtiä.[2][3] Lehtilapa on soikea tai suikea, verkkosuoninen ja ehytlaitainen.[1]

Suomessa yövilkka kukkii mustikanpoiminta-aikana heinä-elokuussa. Kukinto on 3–7 cm pitkä toispuolinen tähkä. Valkoinen kukka on karvainen ja imelätuoksuinen. Kukan huuli on kannukseton, koveratyvinen ja litteäkärkinen.[2][3] Kellanvalkoinen, noin 3–4 millimetrin mittainen kehä on vastakohtainen ja karvainen. Jokaisessa kukassa on yksi hede ja kaksi luottia; hetiö ja emiö ovat kasvaneet yhteen siitintukuksi.[1] Hedelmä on lukuisia pölymäisen pieniä, vain 0,000002 gramman painoisia siemeniä sisältävä kota. Siemenissä ei ole siemenvalkuaista, joten ne tarvitsevat itääkseen sienijuuren apua.[1] Toisinaan laji kukkii vielä toisen kerran myöhäissyksyllä, mutta nämä kukat eivät ehdi tuottamaan siemeniä ennen kukintojen tuhoutumista pakkasessa.lähde?

Kukkivaksi varttuminen kestää yövilkalta noin kymmenen vuotta.[2][4][3] Osa yövilkan ruusukkeista voi jättää kukkimisen väliin varsinkin kuivaa kesää seuraavana vuonna, mutta lämmintä ja kosteaa kesää seuraavana vuonna kukintoja on kasveissa yleensä runsaasti. Vaikka kukat eivät kykene itsepölytykseen, on pölytystulos yleensä hyvä. Pölytyksen voivat suorittaa monenlaiset hyönteiset, joista tärkeimpiä lienevät kimalaiset.[3] Pölyttäjistä tiedetään kuitenkin varsin vähän.[1]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yövilkka on pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeen laji. Euroopassa sitä tavataan paikoitellen Britteinsaarilta, Ranskasta ja Pohjois-Italiasta itään läpi keskisen Euroopan ja Venäjän aina Tyynellemerelle saakka. Pohjoisessa lajia tavataan Fennoskandiassa ja Baltiassa aika yleisenä. Euroopan lisäksi yövilkkaa tavataan Aasiassa Japanissa, Korean niemimaalla, Kiinassa ja Himalajan vuoristossa sekä Pohjois-Amerikassa.[5]

Yövilkka on luultavasti Suomen ja koko Skandinavian yleisin kämmekkäkasvi, mutta jää pienen kokonsa vuoksi monesti huomaamatta.[1] Suomessa yövilkkaa tavataan koko maassa; runsaimmin havaintoja lajista on Keski- ja Itä-Suomessa. Pohjois-Suomessa sitä on tavattu harvemmin.[6] Viime vuosikymmeninä laji on kuitenkin taantunut nykyaikaisen tehometsätalouden seurauksena.[1]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yövilkan ruusukelehtiä.

Yövilkka kasvaa vanhoissa, sammaleisissa kuusimetsissä, usein mäkisillä tai kivikkoisilla alueilla. Se on varsin vaativa kasvuympäristönsä suhteen; metsän täytyy saada kasvaa rauhassa ainakin 50-vuotiaaksi ennen yövilkan ilmestymistä kasvupaikalle.[2][4] Se on yksi Suomen harvoista selkeästi vanhaa metsää suosivista putkilokasveista, ja kulot, avohakkuut ja muut mullistukset koituvat lähes aina yövilkan kohtaloksi.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h LuontoPortti: Yövilkka (Goodyera repens) luontoportti.com. Viitattu 9.4.2021.
  2. ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 498.
  3. ↑ a b c d Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 57–58.
  4. ↑ a b Oulun kasvit 2005, s. 188.
  5. ↑ Den virtuella floran: Knärot (ruotsiksi) Viitattu 24.2.2010.
  6. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: Yövilkan levinneisyys Suomessa Viitattu 24.2.2010.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yövilkka&oldid=22129440”