Yöportieri
| Yöportieri[1] | |
|---|---|
| Il Portiere di notte | |
 Suomalaisen DVD-julkaisun kansikuva |
|
| Ohjaaja | Liliana Cavani |
| Käsikirjoittaja | Liliana Cavani, Italo Moscati |
| Tuottaja | Robert Gordon Edwards |
| Säveltäjä | Daniele Paris |
| Kuvaaja | Alfio Contini |
| Leikkaaja | Franco Arcalli |
| Tuotantosuunnittelija | Nedo Azzini |
| Pukusuunnittelija | Piero Tosi |
| Pääosat |
Dirk Bogarde Charlotte Rampling Philippe Leroy Gabriele Ferzetti Isa Miranda |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Italia |
| Tuotantoyhtiö | The Criterion Collection |
| Levittäjä | The Criterion Collection |
| Ensi-ilta |
 3. huhtikuuta 1974[2] 11. huhtikuuta 1974[2]  1. lokakuuta 1974[2]  14. helmikuuta 1975[2]  7. toukokuuta 1975 [2]  1. syyskuuta 1975[2]  marraskuu 1975 [2]  23. tammikuuta 1976 [2] [3]  5. helmikuuta 1976 [2] |
| Kesto | 118 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti, italia |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Yöportieri tai Yöportieeri (alkuperäiseltä nimeltä Il Portiere di notte) on italialainen Liliana Cavanin ohjaama, vuonna 1974 valmistunut draamaelokuva.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisesta maailmansodasta on kulunut noin 15 vuotta, mutta edelleen muistot keskitysleireillä koetuista kauhuista raastavat Lucian mieltä. Lucia on matkalla Wienissä, kunnes hän kohtaa henkilön menneisyydestä – sodan aikana natsiupseerina toimineen Maxin.
Sodan aikana Max kidutti Luciaa ja piti tätä seksiorjana keskitysleirissä. Nykyisin hän on yöportieerina wieniläisessä hotellissa, johon Lucia majoittuu kapellimestarimiehensä kanssa. Lucia ja Max huomaavat pian ajautuvansa takaisin pelottavan sadomasokistiseen suhteeseensa. Maxin natsiystävät kiristävät myös otettaan, kun mahdolliset oikeudenkäynnit uhkaavat heitä.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Dirk Bogarde | … | Maximilian Theo Aldorfer |
| Charlotte Rampling | … | Lucia Atherton |
| Philippe Leroy | … | Klaus |
| Gabriele Ferzetti | … | Hans |
| Giuseppe Addobbati | … | Stumm |
| Isa Miranda | … | Kreivitär Stein |
| Nino Bignamini | … | Adolph |
| Marino Masé | … | kapellimestari Atherton |
| Amedeo Amodio | … | Bert |
| Piero Vida | … | päiväportieeri |
| Geoffrey Copleston | … | Kurt |
| Manfred Freyberger | … | Dobson |
| Ugo Cardea | … | Mario |
| Hilda Gunther | … | Greta |
| Nora Ricci | … | naapurinrouva Holler |
| Piero Mazzinghi | … | ovenvartija |
| Kai-Siegfried Seefeld | … | Jacob |
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uuden Suomen ja Iltalehden yhteisessä videoliitteessä joulukuussa 1982 Heikki Eteläpää kirjoitti Liliana Cavanin kertovan oikein tehokkaasti ja elegantistikin tämän sairaan painajaisunen, mutta mitään vakavasti valaisevaa hän ei pysty aiheesta sanomaan. Eteläpää luonnehti Yöportieria vain perverssiksi melodraamaksi, joka on maustettu reilulla annoksella viitteellistä ja suorempaakin pornoa.[4] Kati Sinisalo valitteli Video-oppaassa vuodelta 1994, että lupaava lähtöasetelma pyövelin ja uhrin sadomasokistisesta suhteesta hukkuu keinotekoiseen natsipsykologisointiin ja jännitysjuoneen. Hän antoi elokuvalle kaksi tähteä viidestä eli piti sitä keskinkertaisena.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Portiere di notte, Il Elonet. Viitattu 13.6.2010.
- ↑ a b c d e f g h i Il portiere di notte - Release dates IMDb. Viitattu 13.6.2010.
- ↑ Portiere di notte, Il - Esitystiedot Elonet. Viitattu 13.6.2010.
- ↑ Eteläpää, Heikki: Yöportieri. Iltalehti, 14.12.1982, s. 23. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ ”Yöportieri”, Video-opas 95, WSOY 1994.