Xocalın verilöyly
Xocalın verilöyly oli azereihin kohdistunut verilöyly Vuoristo-Karabahin sodan aikana 26. helmikuuta 1992. Armenialaiset joukot hyökkäsivät azerien asuttamaan Xocalın kaupunkiin ajaen sen siviiliväestön pakoon. Sadat pakoon lähteneistä saivat surmansa heidän saapuessaan lähelle Naxçıvanlın kylää paikalla olleiden armenialaisten asemiesten avattua tulen heitä vastaan.
Uhrien määrästä on esitetty useita eri arvioita. Azerbaidžanin parlamentaarisen selvityksen mukaan uhrien määrä oli 485.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Xocalı sijaitsi muutaman kilometrin päässä Vuoristo-Karabahin pääkaupunki Stepanakertista koilliseen. Paikalla oli Vuoristo-Karabahin ainut lentokenttä ja paikalliset asukkaat olivat azereja. Sen asukasluku oli vuonna 1991 noin 6 300. Xocalıin oli asutettu uusia asukkaita määrätietoisissa hankkeissa alueen väestösuhteiden muuttamiseksi ja osa asukkaista oli pakolaisina Keski-Aasiasta saapuneita meskhetinturkkilaisia. Kaupunkiin Ağdamista johtava tie oli katkaistu lokakuussa 1991 ja Xocalıin pääsi tämän jälkeen vain ilmateitse. Asukkaita oli evakuoitu helikopteireilla. Vielä 13. helmikuuta lähti alle 300 paikallista ja kaupungissa oli jäljellä noin 3 000 asukasta. Kaupungin puolustamisesta vastasivat Xocalın lentokentän OMON-komentaja Əlif Hacıyev ja hänen komennossaan olleet noin 160 kevyesti aseistettua miestä.[1]
Verilöyly
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Armenialaiset olivat alkaneet vallatta kyliä Stepanakertin alueella alkuvuodesta 1992. Hyökkäys Xocalıin alkoi yöllä 25.–26. helmikuuta 1992. Mahdollisesti hyökkäyspäivä valittiin Sumgaitin verilöylyn vuosipäiväksi. Armenialaiset joukot saivat tukea Neuvostoliiton 366. rykmentin panssarikalustolta. Xocalı piiritettiin kolmelta eri suunnalta ja puolustajat vyörytettiin.[1]
Joidenkin tietojen mukaan Hacıyev sanoi lopulta kaupungin siviileille, että näiden tuli paeta jalan kohti Ağdamia. Kaupungista pääsi ulos enää yhteen suuntaan. Hacıyevin OMON-joukot saattaisivat siviilit ulos kaupungista. Yöllä suuri joukko kaupunkilaisia pakeni läheiseen metsään, josta matka jatkui kohti pientä Gərgərjokea. Aamulla väkijoukko oli päässyt aukealla lähellä armenialaisten asuttamaa Naxçıvanlın (Nakhijevanik) kylää. Paikalla olleet armenialaiset taistelijat avasivat tulen heitä vastaan ympäröiviltä kukkuloilta. Azerisiviilien mukana olleet muutamat azeriasemiehet vastasivat tuleen, mutta jäivät pian alakynteen samalla, kun paikalla saapui yhä siviilejä. Lopputulos oli verilöyly.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Xocalın verilöylyn uhrien määrästä on annettu useita eri arvioita. Suhteellisen luotettavana pidetyn Azerbaidžanin parlamentaarisen selvityksen mukaan uhrien määrä oli 485. Lukuun sisältyivät siviilit ja taistelijat, joista osa oli kuollut myös olosuhteiden takia esimerkiksi kylmään. Tuleen vastanneiden azeritaistelijoiden määrä oli joka tapauksessa siviileihin verrattuna hyvin pieni.[1]
Tapahtumien uutisointi oli aluksi hidasta. Monet mediat olivat haluttomia tarttumaan tapahtumiin, koska niissä konfliktin aikana armenialaiset oli esitetty pääasiallisina uhreina. Tilannetta monimutkaisti myös presidentti Ayaz Mütəllibov, joka lehtihaastattelussa yritti vierittää syyn tapahtumista Azerbaidžanin kansanrintaman harteille ja vähätellä omaa rooliaan Xocalınin menetyksesä. Bakussa tapahtumat aiheuttivat tästä huolimatta poliittisen kriisin. Verilöylyn seurauksista oli kuvattu video, joka esitettiin parlamentissa. Mütəllibov joutui eroamaan opposition vaatimuksien paineessa 6. maaliskuuta. Azerbaidžanin päämieheksi nousi Yaqub Məmmədov.[1]
Verilöylystä tuli azereille yksi sodan ajan kärsimyksen symboleista ja maassa on sittemmin muisteltu esimerkiksi tapahtuman vuosipäivää. Armenialaisille tapahtumat olivat isku kuvalle armenialaisista sodan ainoina uhreina. Sotilasstrategian kannalta armenialaiset saattoivat kuitenkin nyt alkaa tuoda alueelle täydennyksiä ilmateitse Armeniasta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Thomas de Wall: Black garden : Armenia and Azerbaijan through peace and war, s. 69, 166, 169-173. New York University Press, 2003. ISBN 0-8147-1944-9 (englanniksi)
- ↑ Thomas de Wall: The Caucasus – An Introduction, s. 119–120. Oxford Univeristy Press, 2010. ISBN 978-0-19-539976-9 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Xocalın verilöyly Wikimedia Commonsissa
