Wintoninkultamyyrä
| Wintoninkultamyyrä | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Afrosoricida |
| Alalahko: | Chrysochloridea |
| Heimo: | Kultamyyrät Chrysochloridae |
| Alaheimo: | Chrysochlorinae |
| Suku: | Cryptochloris |
| Laji: | wintoni |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cryptochloris wintoni |
|
 Wintoninkultamyyrän levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Wintoninkultamyyrä[2][3] eli wintoninkultakontiainen[4] (Cryptochloris wintoni) on Etelä-Afrikassa endeeminen, äärimmäisen uhanalainen nisäkäslaji. Sitä uhkaa elinympäristön tuhoutuminen timanttikaivosten aiheuttamien maisemanmuutosten sekä hiekkarantojen turismin takia.[1]
Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on "hiekkakultiainen",[2] mutta suomen kielen lautakunnan mukaan sana "kultiainen" muistuttaa lempinimeä eikä herätä mielikuvaa nisäkkäännimestä.[5]
Wintoninkultamyyrällä on muiden kultamyyrien eli kultakontiaisten tavoin lyhyet mutta voimakkaat eturaajat ja sukkulanmuotoinen vartalo. Silmiä, ulkokorvia eikä häntää ole lainkaan. Turkki on tiheä ja nahka paksu.
Wintoninkultamyyriä on tavattu ainoastaan kolme yksilöä, nekin yli 50 vuotta sitten, Port Nollothin rantadyyneiltä Etelä-Afrikan Northern Cape -provinssista, Succulent Karoon aavikkoalueella. [1][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Bronner, G.: Cryptochloris wintoni IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.6.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus niskkäiden nimiksi) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 21.9.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Hatikan nimistöhaku 2006 (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 21.9.2010
- ↑ Valste, Juha & Cajander, Veli-Risto: Maailman luonto: Nisäkkäät 1, s. 97–99. Espoo: Weilin+Göös, 1998. ISBN 951-35-6493-2
- ↑ Suomen kielen lautakunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet Kotus.fi. 20.11.2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 18.10.2011.
- ↑ WWF