William Rowan

Tummajunkko

William Bill Rowan (1891 Basel, Sveitsi − 1957) oli kanadalainen lintutieteilijä, joka tutki lintujen muuttoa ja jota pidetään valojaksoisuuden isänä.

Bill Rowan syntyi Baselissa irlantilaiselle isälle ja tanskalaiselle äidille. Hän kävi alkeiskoulunsa Ranskassa. Vuonna 1908 perhe muutti Kanadan Albertaan, jossa Rowan työskenteli kolme vuotta karjapaimenena, ja vietti vapaa-aikansa luonnossa valokuvaten ja piirtäen, kuten idolinsa Ernest Thompson Seton.

Vuoden 1911 lopulla Rowan muutti Englantiin opiskelemaan University College Londoniin. Opinnot päättyivät hänen liityttyään skottilaiseen rykmenttiin ja ensimmäiseen maailmansotaan. Sydänvaivojen takia Rowan vapautettiin armeijasta ja hän päätti opintonsa 1917. Rowan palasi Kanadaan 1919 ja toimi lehtorina Manitoban yliopistossa. Täältä hänet vuonna 1920 keksi Albertan yliopiston ensimmäinen johtaja Henry Marshall Tory, joka houkutteli Rowanin Albertaan uuden eläintieteen osaston lehtoriksi. Albertassa Rowan joutui vaikeuksiin Toryn kanssa, jonka mielestä eläintiedettä tehtiin laboratorioissa eikä maastossa, ja jonka mielestä lintutiede ei ollut oikeaa tiedettä. Tory katsoi karsaasti Rowanin maastotutkimuksia, ja vaati tätä opettamaan ja työskentelemään oppilaitoksen tiloissa ja noudattamaan tutkimusohjeita. Rowan joutuikin tekemään omat uraauurtavat muuttotutkimuksensa vapaa-aikanaan: aamuisin, iltaisin, viikonloppuisin ja lomillaan.

Rowan edusti uudenlaista tiedemiestyyppiä, joka teki kenttätutkimusta ja kokeita luonnon eläimillä, mutta myös täsmällisiä laboratorikokeita. Toryn lähdettyä Albertasta Rowanin työskentelyolosuhteet paranivat, mutta Tory vahti hänen töitään edelleen toimiessaan nyt Kansallisen tutkimusneuvoston (National Research Council) puheenjohtajana. Vaikka Tory aliarvosti Rowanin tekemisiä, historia kuitenkin osoitti Rowanin työn olleen ainutlaatuista ja tiedettä eteenpäin vievää. Hänen tutkimustuloksensa valon vaikutuksesta lintujen muuton käynnistymisessä ovat maineikkaimmat, mitä Albertan yliopistossa on koskaan tehty.

Rowan rakensi takapihalleen lintuhäkkejä ja keräsi niihin lintuja lähiseudulta. Pääasiallisin tutkimuskohde oli tummajunkko (Junco hyemalis). Aikaisemmin uskottiin muuton alkamisen johtuvan lämpötilan ja ilmanpaineen muutoksista. Samoihin aikoihin ilmestyneen Gustave Elfrigin tutkimuksen mukaan kevätmuuton alkamisen sai aikaan sukurauhasten kasvu. Rowan ei niellyt tätä väitettä, vaan osoitti kokeellisesti, että valon määrän lisääntyminen tai väheneminen sai linnussa aikaan muuttolevottomuuden. Todistaakseen teoriaansa hän muun muassa poisti muuttolevottomuuden tilassa olleilta koelinnuilta sukurauhaset, jonka jälkeen ne edelleen olivat muuttovireessä. Hän onnistui myös saamaan linnut laulamaan ja kasvattamaan sukurauhasensa keväiseen tilaan säätelemällä valon määrää, vaikka oli talvi.

Legendaarisessa kokeessaan Rowan hankki 500 varista. Hän jakoi parven kahtia, ja sijoitti puolet keinovalaistuihin häkkeihin, joissa yön pituus jatkuvasti lyheni, ja toisen kontrolliparven häkkeihin, joissa päivänvalo oli normaalia. Hän värjäytti lintujen pyrstöt keltaisiksi, ja vapautti ne marraskuussa 1931. Radiossa ja lehdissä hän pyysi yleisöä lähettämään havaintonsa keltapyrstöisistä variksista. Albertan eri osista saadun palautteen ansiosta yli 50 % keltapyrstöisistä linnuista havaittiin myöhemmin. Kontrollilinnuista löytyi yli 70 %, sillä ne joko jäivät paikallisiksi häkkien lähiseudulle, mistä ne oli pyydystettykin, tai jatkoivat muuttoaan etelään, jonne ne olivat muutenkin olleet matkalla. Keinovalossa olleet linnut muuttivat pohjoiseen, jonne päivänvalossa pidetyistä linnuista yksikään ei sunnannut. Valojaksoisuus siis todistetusti aiheutti muuton suunnan.

Edellä mainittu tutkimus nosti Rowanin maailman maineeseen, ja lukuisat tutkijat seurasivat hänen esimerkkiään. Vuonna 1934 Rowan valittiin Kanadan Royal Societyyn. Rowan jäi eläkkeelle 1956, palveltuaan 35 vuotta Albertan yliopiston eläintieteellisen osaston johtajana.

Eläintieteen lisäksi Rowan oli loistava muusikko. Hän soitti pianoa, ja ellei hänestä olisi tullut tiedemiestä, hän olisi saattanut ryhtyä konserttipianistiksi. Hän oli myös erinomainen piirtäjä, kuvanveistäjä ja valokuvaaja. Maalaustaide oli hänelle vaikea, sillä hän oli värisokea.

Marianne Gosztonyi Ainley on kirjoittanut Rowanin elämäkerran, Restless Energy. A Biography of William Rowan 1891-1957. Montreal, Véhicule Press, 1993.

Lähteet

• Elämäkerta (University of Alberta Alumni Association) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Birkhead, Tim 2009: Lintujen viisaus. Lintutieteen kuvitettu historia. - readme.fi, Gummerus, Jyväskylä. ISBN 978-952-220-092-1
• érudit (englanniksi)