William Powell Frith

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
William Powell Frith: Omakuva 83-vuotiaana
Frithin maalaus A Private View at the Royal Academy vuodelta 1883. Maalauksen hahmoihin sisältyvät muun muassa Oscar Wilde, William Thomson, kuninkaallisen taideakatemian johtaja Frederic Leighton sekä Frith itse.[1]

William Powell Frith (9. tammikuuta 1819 Aldfield2. lokakuuta 1909 Lontoo) oli brittiläinen taidemaalari. Hänen maalauksensa kuvaavat hänen elinaikansa englantilaista elämää[2] muun muassa rannalla, kilpa-ajoissa ja rautatieasemalla.[1] Häntä pidetään yleisesti yhtenä Viktorian ajan eturivin taiteilijoista. [3]

Elämänvaiheita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

William Powell Frithin isä oli menestyvä majatalonpitäjä. Isä huomasi poikansa taiteellisen lahjakkuuden ja kannusti tätä pyrkimään taiteilijaksi. [4]

Powell Frith aloitti taideopiskelun Sass Drawing Schoolissa vuonna 1837 ja pääsi opiskelemaan Royal Academyyn vuonna 1837. Kolme vuotta myöhemmin hän esitteli ensimmäisen maalauksensa. Hänen maalauksensa saavuttivat pian taideyleisön suosion. [5] Hän kuului tuohon aikaan nuorten taiteilijoiden ryhmään, joka käytti itsestään nimeä The Clique. Ryhmä kritisoi aikansa akateemista taidetta ja sen mielestä taiteen arvon määrittää yleisö, eivät korkeat akateemiset ihanteet. [6] [7]

Kirjallisuus ja sen antamat aiheet inspiroivat Powell Frithiä. Hän piti erityisesti Charles Dickensin romaaneista ja maalasi niistä saamistaan aiheista. Maalaukset herättivät yleisön mielenkiinnon, mutta maineeseen hän pääsi, kun itse hallitsija, kuningatar Victoria, osti häneltä maalauksen Ramsgate Sands. Tämän jälkeen Powell Frith päätti, että haluaa mieluummin maalata omaa aikaansa kuin poseeraavia ja jäykkiä muotokuvia.[4]

Tämän jälkeen seurasi suursuosion saavuttanut maalaus The Derby Day vuonna 1858, esittäen näkymiä hevoskilpailuista. Se esittää kaikenlaista kansaa, jota yleisötapahtumiin saattoi tulla, osia hyviä osa vähemmän hyviä. Powell Frith maalasi teostaan 15 kuukautta. Ihmishamojen maalaamiseen hän käytti apunaan valokuvia. Yleensäkin hän halusi maalata oikeita ihmisiä, eikiä oikein ymmärtänyt aikalaisiaan, jotka maalasivat muistista. Amatöörimallien käytöstä oli välillä se haitta, että nämä humaltuivat, eivätkä suhtauneet mallina oloon vastuullisesti. The Derby Day oli niin suosittu, että näyttelyssä sen turvaksi piti tehdä aitaus. [4]

Yksityiselämässään Powell Frith oli onnellinen. Hän sai vaimonsa kanssa kaksitoista lasta, jotka olivat hänelle rakkaita. Hän vietti lasten kanssa paljon aikaa, toisin kuin monet hänen aikansa isät. Oli kuitenkin asia, joka täytyi pitää huolellisesti piilossa julkisuudelta. Mailin päässä vaimosta eli rakastajatar, jonka kanssa hänellä oli seitsemän lasta. [4]

Rakastajatar, jonka nimi oli Mary Alford, oli syytäkin pitää piilossa, sillä hänen paljastumisensa olisi todennäköisesti romuttanut Powell Frithin aseman taidetta ostaneen yleisön sekä kriitikkojen parissa. Hänen maalaustaan lastenjuhlista pidettiin kriitikkojen mielestä "moraalisesti rakentavana". Alfordin tarkkaa ulkonäköä ei tiedetä, mutta hänen epäillään olleen ikuistettuna muutamiin maalauksiin, joissa hän on osa väkijoukkoa. Taiteilijan lapset saivat tietää Alfordista vasta äitinsä Isabellan poismenon jälkeen. Epäillään, että läheiset ystävät, kuten Charles Dickens, jolla oli samankaltainen salasuhde tiesivät asian. Vaikka Powell Frith oli hallitsijaparin suosikkitaiteilija, niin epäillään heidän tietäneen suhteesta ja tämä ei perhearvoja korostaneen Victorian ja Albertin maailmankuvaan sopinut. Juuri tämän luullaan nykyään estäneen Powell Frithin aateloinnin. [8]

1880-luvulle tultaessa Powell Frithin ura alkoi olla laskusuunnassa. Hän ei ymmärtänyt nousevaa impressionismia. Impressionistien maalaukset olivat hänen mielestään täynnä huolimattomuuksia. Hänen vaimonsa Isabella kuoli ja nyt hän vei vihille Mary Alfordin, mikä oli hänen lapsilleen suuri järkytys. Powell Frith alkoi vähitellen jättää maalaamisen vähemmälle ja keskittyä kirjoittamiseen. Hän kirjoitti taiteilija John Leechin elämäkerran ja omat kaksiosaiset muistelmansa, jotka ilmestyivät vuonna 1887. [4] [9] [10]

Vanhoilla päivillään Powell Frith ei pitänyt itseään minään suurena taiteilijana, vaan miehenä, jolla kävi elämässään hyvä onni. [3]

Valikoituja teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]