William Henry Fitzhugh Lee

William Henry Fitzhugh Lee
Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen Virginian 8. vaalipiiristä
4. maaliskuuta 1887 – 15. lokakuuta 1891
Edeltäjä	John S. Barbour Jr.
Seuraaja	Elisha E. Meredith
Henkilötiedot
Syntynyt	31. toukokuuta 1837 Arlington House, Arlington, Virginia
Kuollut	15. lokakuuta 1891 (54 vuotta) Ravensworth, Virginia
Puoliso	Charlotte Wickham Mary Tabb Bolling
Lapset	4
Tiedot
Puolue	demokraatit
Nimikirjoitus
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t)	Yhdysvallat  Konfederaatio
Palvelusvuodet	Yhdysvallat: 1857–1859 Konfederaatio: 1861–1865
Sotilasarvo	Vänrikki (Yhdysvallat) Kenraalimajuri (Konfederaatio)
Taistelut ja sodat	Yhdysvaltain sisällissota
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

William Henry Fitzhugh Lee (31. toukokuuta 1837 Arlington House, Arlington, Virginia – 15. lokakuuta 1891 Ravensworth, Virginia), tunnetaan nimillä Rooney Lee tai W. H. F. Lee, oli Robert E. Leen ja Mary Anna Randolph Custisin toinen poika. Hän oli maanviljelijä, konfederaation ratsuväenkenraali ja myöhemmin kongressin jäsen.

Lapsuus ja nuoruus

Lee syntyi Arlingtonin talossa Arlingtonissa Virginiassa. Hän meni Harvardin yliopistoon ja seurasi isänsä jalanjälkiä menemällä Yhdysvaltain armeijaan 1857, jossa hänestä tehtiin vänrikki. Hän palveli Yhdysvaltain 6. jalkaväkirykmentissä Albert Sidney Johnstonin^lähde? alaisena ja otti osaa Utahin sotaan mormoneja vastaan. Vuonna 1859 hän erosi armeijasta ja alkoi työskentelemään "White House" -plantaasillaan New Kent Countyssa Virginiassa.

Sisällissodan alku

Yhdysvaltain sisällissodan puhjettua 1861 Lee liittyi Konfederaation armeijaan kapteenina ja sai komentoonsa oman ratsuväkikomppanian. Lee ylennettiin pian majuriksi. Hän palveli alussa läntisimmässä Virginiassa prikaatikenraali William W. Loringin alaisena 1861 ja alkuvuonna 1862. Hänet sijoitettiin everstiluutnantiksi prikaatikenraali J. E. B. Stuartin alaisuuten. Myöhemmin hänestä tuli 9. Virginian ratsuväen eversti.

Antietam

South Mountainin taistelun jälkeen Lee ylennettiin prikaatikenraaliksi. Hän taisteli Antietamin taistelussa serkkunsa Fitzhugh Leen alaisena. Hän komensi 3. prikaatia Stuartin ratsuväendivisioonasta Fredericksburgin ja Chancellorsvillen taisteluissa. Hän haavoittui Brandy Stationin taistelussa Gettysburgin kampanjan alussa ja jäi Unionin joukkojen vangiksi Hickory Hillissä Virginiassa kaksi viikkoa myöhemmin ollessaan toipumassa.

Sodan loppu ja myöhemmät vaiheet

Lee oli sotavankina New Yorkin osavaltiossa, kunnes hänet vaihdettiin konfederaation armeijaan 25. helmikuuta 1864. Hänet vaihdettiin unionin sotavankina olleeseen prikaatikenraali Neal S. Dowiin. Huhtikuussa hänet ylennettiin kenraalimajuriksi, ja hän komensi ratsuväen armeijakuntaa Petersburgin läpimurron ja isänsä armeijan perääntymisen aikana Appomattox-taistelussa. Sodan lopussa hän oli toiseksi korkea-arvoisin konfederaation ratsuväenupseeri. Hän antautui isänsä kanssa Appomattoxin käräjätalolla.

Sodan jälkeen Lee valittiin Virginian osavaltionsenaattiin vuosiksi 1875-1878 ja Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen 1887, jossa hän toimi aina kuolemaansa 1891 saakka. Hän kuoli Ravensworthissa ja hänet on haudattu Leen kappeliin Lexingtoniin Virginiaan.