William Dorsey Pender

William Dorsey Pender

William Dorsey Pender (6. helmikuuta 1834 – 18. heinäkuuta 1863) oli yksi nuorimmista etelävaltioiden armeijan kenraaleista Yhdysvaltain sisällissodan aikana. Hän haavoittui kuolettavasti Gettysburgin taistelussa.

Lapsuus ja nuoruus

Dorsey Pender, kuten hänen ystävänsä kutsuivat häntä, syntyi Edgecomben piirikunnassa Pohjois-Carolinassa. Hän valmistui Yhdysvaltain sotilasakatemiasta 1854 ja sai komennuksen toiseksi luutnantiksi 1. Yhdysvaltain tykistörykmenttiin. Hän palveli myöhemmin 2. tykistörykmentissä, ja sitten 1. rakuunoissa (raskas ratsuväki), missä hän osoitti henkilökohtaista urheutta intiaanisotien taisteluissa Washingtonin territoriossa. Hän oli naimisissa Fanny Sheppardin kanssa, joka vastusti etelävaltioiden hyökkäystä pohjoiseen ja Penderin mukanaoloa siinä.

Sisällissota

21. maaliskuuta 1861 Pender erosi Yhdysvaltain armeijasta ja liittyi tykistön kapteenina konfederaation armeijaan. Toukokuussa hän oli eversti ja 3. Pohjois-Carolinan jalkaväkirykmentin komentaja (hänet määrättiin myös 13. Pohjois-Carolinan komentajaksi) ja sitten 6. rykmentin komentaja. Hän taisteli menestyksekkäästi Seven Pinesissa kesäkuussa 1862, ylennettiin prikaatinkenraaliksi ja Pohjois-Carolinan prikaatin komentajaksi A. P. Hillin kevyeen divisioonaan. Konfederaation presidentti Jefferson Davis henkilökohtaisesti ylensi Penderin Seven Pinesin taistelukentällä.

Seven Daysin taisteluissa Pender oli aggressiivinen prikaatinkomentaja. Hän haavoittui käteen Malvern Hillin taistelussa, mutta toipui riittävän nopeasti liittyäkseen prikaatiinsa. Hän osallistui Cedar Mountainin, Toisen Bull Runin (missä hän sai pienen päävamman räjähtävästä ammuksesta), Harpers Ferryn ja Antietamin taisteluihin. Antietamiin Pender saapui ratkaisevana hetkenä A. P. Hillin kanssa 17-mailin marssin jälkeen pelastaen Pohjois-Virginian armeijan vakavalta tappiolta sen oikeassa sivustassa.

Fredericksburgissa Pender haavoittui jälleen, tällä kertaa vasempaan käteensä. Luu ei murtunut, joten hän jatkoi komennossa huolimatta siitä, että hän ratsasti näkyvästi ympäriinsä verta vuotavana. Chancellorsvillessä 2. toukokuuta 1863 A. P. Hill haavoittui Thomas "Stonewall" Jacksonin kuuluisalla marssilla ja hyökkäyksessä unionin XI armeijakunnan sivustaan; Pender otti divisioonan komennon. Seuraavana päivänä Pender haavoittui jälleen kerran jäteensä, tällä kertaa haava tuli käytetystä luodista, joka tappoi hänen edessään seisoneen upseerin.

Stonewall Jacksonin kuoltua kenraali Robert E. Lee uudelleenorganisoi armeijansa ja ylensi A.P. Hillin vastikään muodostetun kolmannen armeijakunnan komentajaksi. Pender ylennettiin kenraalimajuriksi 29 vuoden nuorella iällä ja divisioonan komentajaksi. Hänen esimiehensä suosittelivat häntä suuresti. Lee kirjoitti Jefferson Davisille, "Pender on erinomainen upseeri, huomiokykyinen, tuottelias ja urhea; hän on ollut silmiinpistävä jokaisessa taistelussa, ja uskon että hän on haavoittunut miltei kaikissa niistä."

Gettysburgin taistelu

Dorsey Penderin lupaava ura päättyi Gettysburgin taistelussa. 1. heinäkuuta 1863 Penderin divisioona siirtyi tukemaan Henry Hethin divisioonaa alas Chambersburg Pikeä kohti Gettysburgia. Heth kohtasi kovempaa vastarintaa Unionin I armeijakunnalta kuin odotti ja hänen ensimmäinen hyökkäyksensä lyötiin takaisin. Epätavallisesti normaalin aggressiiviselle Penderille, hän ei välittömästi hyökännyt auttaakseen Hethiä, vaan meni joukkoineen asemiin Herr Ridgeen ja odotti tilanteen kehitystä. Hethin toisessa hyökkäyksessä sinä päivänä Hill käski Penderin tukea Hethiä, mutta Heth kieltäytyi avusta ja Pender taas kerran piti joukkonsa selustassa. Toista kertaa samana päivänä Heth sai enemmän kuin tavoitteli hyökkäyksessä McPherson's Ridgeen. Hän haavoittui eikä voinut pyytää apua Penderiltä, jonka avusta oli aikaisemmin kieltäytynyt. Hill käski Penderiä hyökkäämään Unionin uusiin asemiin Seminary Ridgellä kello 4 p.m paikallista aikaa. 30 minuuttia kestänyt hyökkäys hänen kolmella prikaatillaan oli hyvin verinen ja Alfred M. Scalesin prikaati tuhoutui miltei kokonaan unionin tykistön kanisteritulessa. Lopussa Penderin miehet ajoivat unionin joukot takaisin ja Gettysburgin läpi.

2. heinäkuuta Pender oli asemissa lähellä luterilaista seminaaria. Porrastetussa hyökkäyksessä, joka alkoi James Longstreetin hyökkäyksellä oikealle Round Tops-kukkuloiden läpi Peach Orchardiin, Penderin divisioonan tuli jatkaa hyökkäysvaihetta lähellä Cemetery Hilliä vasemmalle Richard H. Andersonin hyökkäyksestä Cemetery Ridgeen. Pender haavoittui reiteen ammuksen sirpaleesta, joka oli ammuttu Cemetery Hillistä ja luovutti komennon James H. Lanelle. Hänen divisioonansa hetki murtui komentajuuden vaihtuessa, eikä tehokasta hyökkäystä saatu aikaisesksi. Pender evakuoitiin Stauntoniin Virginiaan, missä hänen jalkavaltimonsa repesi 18. heinäkuuta. Kirurgit amputoivat hänen jalkansa, mutta hän kuoli muutamaa tuntia myöhemmin.

Pender haudattiin ratsuväen kirkkomaahan Tarboroon Pohjois-Carolinaan. Hänen mukaansa on nimetty Pender County Pohjois-Carolinassa ja Yhdysvaltain laivaston alus SS William D. Pender toisessa maailmansodassa.

Penderiltä on julkaistu hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1965 teos nimeltään The General to his Lady: The Civil War letters of William Dorsey Pender to Fanny Pender.

Lähteet

• Eicher, John H., and Eicher, David J.: Civil War High Commands, Stanford University Press, 2001, ISBN 0-8047-3641-3
• Tagg, Larry, The Generals of Gettysburg (Arkistoitu – Internet Archive), Savas Publishing, 1998, ISBN 1-882810-30-9.
• U.S. War Department, The War of the Rebellion: a Compilation of the Official Records of the Union and Confederate Armies, U.S. Government Printing Office, 1880–1901.