Wiljo Warjus

Wiljo Einari Warjus (10. kesäkuuta 1895 Mikkelin maalaiskunta – 4. huhtikuuta 1962 Pyhtää) oli suomalainen metsänhoitaja, virkamies ja yksityismetsätalouden asiantuntija, joka sai ylimetsänhoitajan ja metsäneuvoksen arvonimet.

Henkilöhistoria

Warjuksen vanhemmat olivat maanviljelijä Wihtori Vilhelm Warjus ja Anna Sofia Matiskainen ja puoliso vuodesta 1925 Anna Ebba Maria (Maija) Markkanen. Warjus tuli ylioppilaaksi Mikkelin suomalaisesta yhteiskoulusta 1914 ja valmistui metsänhoitajaksi 1918. Hän oli Metsähallituksen metsäkonduktööri 1919, Ab W. Gutzeit & Co:n metsänarvioimis- ja hoitosuunnitelmatöissä Korpiselässä 1919 ja linja-arvioimis- ja hoitosuunnitelmatöissä Pielisjärvellä 1922, Itä-Hämeen maanviljelysseuran metsäkonsulentti Lahdessa 1919–1920, Itä-Hämeen Asioimis- ja Kiinteistötoimiston metsäosaston johtaja 1920–1922, puutavaraliikemies 1922–1923, Viipurin läänin maanviljelysseuran metsätalouskonsulentti ja metsäosaston johtaja 1923–1928.

Viipurin läänin lääninmetsäntarkastaja Warjus oli 1928 ja sitten Etelä-Karjalan metsänhoitolautakunnan metsänhoitaja kolmekymmentä vuotta, 1929–1959. Hän oli silti myös Vuosalmen yhteismetsän metsänhoitaja 1934–1944, Suomen sahateollisuuskoulun metsänhoidon ja metsäpolitiikan opettaja 1940–1941 ja 1945–1951, Kannaksen hankintapiiriin päällikkö 1942–1944 ja Kotkan polttoainepäällikkö 1952–1958. Hänellä oli lisäksi useita asiantuntija- ja luottamustehtäviä. Ylimetsänhoitajan arvonimen Warjus sai 1949 ja metsäneuvoksen arvonimen 1957.

Julkaisuja

• Etelä-Karjalan metsänhoitolautakunnan toimintakertomus 10-vuotiskaudelta 1929–1939, 1939
• Koivu: sen käyttö, kasvatus ja tuoton lisääminen, 1946
• Etelä-Karjalan metsänhoitolautakunnan toimintakertomus 20-vuotiskaudelta 1929–48, 1948, Wiljo Warjus, Onni Korhonen
• Taimikon hoito, 1957
• Lainsäädäntömme metsäpykälä, 1957.

Aiheesta muualla

• Jarmo Luoma-aho: Wiljo Warjus Biografiasampo.