Wilhelm Rothe
Friedrich Wilhelm Alexander Rothe (25. elokuuta 1825 Viipuri – 10. joulukuuta 1889 Viipuri) oli suomalainen Viipurissa vaikuttanut tukkukauppias, teollisuudenharjoittaja ja kauppaneuvos (1887).[1]
Rothen vanhemmat olivat Lyypekistä Viipuriin vuonna 1829 muuttanut kauppias, konsuli Carl Heinrich Reinhold Rothe ja Wilhelmina Catharina Tesche. Hän tutustui liikealaan ensin isänsä kauppahuoneessa Viipurissa ja sitten Hampurissa. Rothe palasi 1849 Viipuriin ja hänestä tuli toiminimen Carl Rothe & Co osakas. Wilhelm Rothe perusti Viipuriin sikuritehtaan 1859 ja vanutehtaan 1860. Hän hankki Viipurin kaupungilta viinanpoltto-oikeuden ja rakensi sitten viinanpolttimon Pantsarlahteen 1862. Polttimo oli vuonna 1867 tapahtuneeseen tulipaloon saakka Viipurin suurin viinanpolttimo valmistaen vuodessa 100 000 kannua viinaa.[1]
Vuonna 1863 Rothe perusti Viipurin Repolan kaupunginosaan olutpanimon yhdessä konsuli Julius Dippelin ja muiden liikekumppanien kanssa. Saksalaistyyppistä olutta valmistanut panimo saattoi tuottaa jopa 1,2 miljoonaa pulloa olutta vuodessa mutta tähän tuotantomäärään ei liene käytännössä ylletty. Panimon yhteydessä oli suuri kellarivarasto holveineen. Vuonna 1879 panimo yhdistettiin Papulan oluttehtaaseen, jonka omisti pääosin Friedrich Richardt. Panimoyhtiö vuokrasi sitten vielä Havin Oy:n omistaman Pantsarlahden panimon, jolloin siitä tuli Suomen toiseksi suurin oluen valmistaja ja sen palveluksessa oli enimmillään noin 75 henkilöä vuoden 1900 tienoilla. Rothe tuli myös osakkaaksi Viipurin kaasutehtaaseen, joka oli kymmenen vuotta toiminimien Carl Rothe & Co ja Hackman & Co yhteisomistuksessa ennen kuin siirtyi Viipurin paikalliselle sähköyhtiölle.[1]
Wilhelm Rothe omisti Viipurin lähellä sijainneen Ykspään tilan. Hän osallistui Viipurissa 1870- ja 1880-luvulla pidettyjen kahden maatalousnäyttelyn järjestämiseen. Rothe oli mukana hevosjalostustoiminnassa ja hänen ansiostaan Viipuriin saatiin hevoskilpailuja varten kesäajorata. Rothe lahjoitti varoja turvattomille lapsille ja vuonna 1875 hän perusti palvelusväen eläkerahaston ja omaan nimeään kantaneen palkintorahaston sekä osoitti näille rahastoille varoja. Eläkerahastoon tehdyllä lahjoituksella raivattiin sittemmin Viipurin Papulanvuoren puiston länsilaitaan tontti palvelusväen vanhainkotia varten. Rothen kuoltua 1889 hänen perillisensä lahjoittivat lisää varoja näihin rahastoihin. [1]