Wesley Willis

Wesley Willis
Henkilötiedot
Syntynyt	31. toukokuuta 1963 Chicago, Illinois
Kuollut	21. elokuuta 2003 (40 vuotta)
Ammatti	laulaja, lauluntekijä
Muusikko
Aktiivisena	1992–2003
Tyylilajit	Elektroninen musiikki, punk, vaihtoehtorock
Soittimet	laulu, kitara, kosketinsoittimet
Yhtyeet	Wesley Willis Fiasco Monster Voodoo Machine
Levy-yhtiöt	Alternative Tentacles
Aiheesta muualla
alternativetentacles.com/artists/wesley-willis
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Wesley Willis (31. toukokuuta 1963 Chicago, Yhdysvallat – 21. elokuuta 2003) oli afroamerikkalainen muusikko ja taiteilija Chicagosta. Hän oli skitsofreenikko ja sai 1990-luvulla huomattavaa kulttisuosiota sadoilla omintakeisilla, mutta rakenteeltaan yksinkertaisilla musiikkikappaleillaan. Laulujen teemat olivat yleensä humoristisia. Uransa aikana hän levytti vähintään 50 albumia ja yli 1000 kappaletta.

Elämäkerta

Wesley Willis syntyi Chicagossa 31. toukokuuta 1963. Hänellä oli kuusi veljeä ja kolme siskoa. Willisin ollessa kuusivuotias perhe hajosi useiden kaltoinkohtelusta tulleiden valitusten jälkeen. Osa sisaruksista meni orpokoteihin ja toiset, kuten Willis, lähetettiin sukulaisten luo. Vuonna 1968 Willis päätyi asumaan setänsä luokse Phoenixiin. Hän asui setänsä luona kymmenen vuotta, kunnes hänen setänsä pidätettiin ja tuomittiin lapsen raiskaamisesta. Vuonna 1978 Willis palasi Chicagoon ja asui jonkin aikaa orpokodissa. 1980 hän muutti äitinsä ja tämän silloisen aviomiehen luokse. Mies pahoinpiteli sekä Wesleyä että hänen äitiään. Wesley alkoi piirtää ja myydä tekemiään piirustuksia kaupungilla. Vuoteen 1989 mennessä hän oli säästänyt 600 dollaria muuttaakseen pois kotoa, mutta hänen isäpuolensa ryösti rahat aseella uhaten 21. lokakuuta. Samana päivänä hän alkoi kuulla ääniä ja myöhemmin hänellä todettiin skitsofrenia. Äänet kiroilivat ja pilkkasivat häntä, ja hän nimesi ne Heartbreakeriksi, Nervewreckeriksi ja Meansuckeriksi. Hänen mukaansa musiikin harrastaminen auttoi häntä psykoottisten jaksojen aikana. Skitsofrenian toteamisen jälkeen hänen isäpuolensa ajoi hänet pois ja hän muutti isänsä luokse.

Vuonna 1992 Willis alkoi kirjoittaa lauluja, ja pian sen jälkeen kitaristi Dale Meiners vei hänet studiolleen levyttämään ja auttoi häntä löytämään asunnon. Meiners ja Willis muodostivat lopulta Wesley Willis Fiasco -nimisen yhtyeen, jonka keulakuva Willis oli. 1990-luvun alussa he julkaisivat useita itse tuottamiaan nauhoituksia. Vuonna 1991, kun Willis matkusti bussissa ja kiroili päässään kuuluville äänille, eräs toinen matkustaja luuli Willisin kiroilleen hänelle ja viilsi veitsellä hänen oikeaan poskeensa. Willisin kasvoihin jäi arpi hänen loppuelämäkseen. Willis sai ilman Fiasco-yhtyettään vuonna 1995 levytyssopimuksen American Recordsilta ja teki säännöllisiä kiertueita, pääsi MTV:hen ja vieraili Howard Sternin radio-ohjelmassa 26. syyskuuta 1996. Willis julkaisi American Records -levymerkillä kaksi albumia. Vuonna 2002 hänellä todettiin krooninen myelooinen leukemia, ja seuraavana vuonna hän joutui leikkaukseen sisäisen verenvuodon takia. Ei ole varmaa liittyikö verenvuoto leukemiaan vai ei. Leikkauksen jälkeen hänen tilansa heikkeni nopeasti ja hän kuoli sairaalassa 21. elokuuta 2003.

Tuotanto

Willisin tussilla piirtämiä teoksia on kuvailtu omaperäisiksi. Piirustukset ovat usein hyvin yksityiskohtaisia ja niihin on kuvattu esimerkiksi ohi ajaneiden bussien mainoksia ja autojen rekisterikilpiä. Piirroksia on myyty satojen dollarien hintaan. Ne jäivät kuitenkin vähemmälle huomiolle Willisin musiikkiuran alun jälkeen. Willisin musiikkia on kuvattu humoristiseksi, mutta toisaalta ärsyttäväksi. Kappaleet kertovat Willisin ystävistä, yhtyeistä, bussimatkoista ja arkipäivän kokemuksista. Monissa kappaleissa kerrotaan myös eläimiin sekaantumisesta. Willisin mukaan äänet hänen päässään hiljenivät, kun niille lausui tarpeeksi törkeitä sanoituksia.

Kulttuurissa

Daniel Bitton teki vuonna 2003 Willisistä kertovan dokumenttielokuvan nimeltä Wesley Willis: The Daddy of Rock 'n' Roll. Dokumentti seuraa Willisin elämää Chicagossa hänen tavatessaan ystäviään ja tuntemattomia. Vuonna 2008 ilmestyi dokumenttielokuva Wesley Willis’s Joy Rides, jonka ensiesitys oli Slamdance-elokuvafestivaaleilla. Dokumentti voitti Gold Hugo for the Chicago -palkinnon Chicagon kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Willisin kappale "Rock N Roll McDonald's" oli Morgan Spurlockin elokuvassa Super Size Me, ja kappale "Birdman Kicked my Ass" on animaatiosarja Harvey Birdman, Attorney at Lawin DVD-julkaisun valikkokappaleena. Useissa Winampin versioissa on esimerkkinä mp3-tiedosto, jolla lainataan Willisin sanontaa: "Winamp, it really whips the llama's ass".

Diskografia

• Rev. Norb #1 (1994)
• Delilah's (1995)
• Dr. Wax (1995)
• Drag Disharmony Hell Ride (1995)
• Fireman Rick (1995)
• Greatest Hits Volume 1 (1995)
• Rock Power (1995)
• Wesley Willis (1995)
• Daren Hacker (1996)
• Fabian Road Warrior (1996)
• Feel the Power (1996)
• Mr. Magoo Goes to Jail, Volume 1 (1996)
• Mr. Magoo Goes to Jail, Volume 2 (1996)
• Mr. Magoo Goes to Jail, Volume 3 (1996)
• Rock 'n' Roll Will Never Die (1996)
• Metal Clink Punishment Jail (1997)
• SMD Promotions (1997)
• Rock 'N' Roll Jackflash (1998)
• Dead End Street (1999)
• Greatest Hits Volume 2 (1999)
• Guitar Rock of Ages (2000)
• Joe Hunter (2000)
• Rush Hour (2000)
• Fool's Gold (2001)
• Never Kill an Ape (2001)
• Apocalypse Always (2002)
• Greatest Hits Volume 3 (2003)

Aiheesta muualla

• Wesley Willisin diskografia (englanniksi)