Werner Anttila
| Werner Anttila | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] |
Erland Werner Anttila, sukunimi aik. Andelin (14. kesäkuuta 1869 Hausjärvi – 13. maaliskuuta 1954 Helsinki) oli suomalainen kustannusvirkailija ja kirjallisuuden suomentaja.
Verner Anttila pääsi ylioppilaaksi 1887 Helsingin alkeisopistosta ja opiskeli Helsingin yliopistossa valmistuen filosofian kandidaatiksi 1890. Anttila teki sitten opintomatkan Venäjälle ja Saksaan. Anttila oli Tampereen ruotsalaisen alkeiskoulun venäjän ja saksan kielen kollegana 1892–1900 koulun lakkauttamiseen saakka. Hän toimi sen jälkeen eri kustannusyhtiöissä kielentarkastajana, isännöitsijänä sekä johtajan apulaisena 1901–1931. Anttila oli 1912–1917 Uudenmaan nuorsuomalaisen piiritoimikunnan puheenjohtajana. Hän edusti Suomea esperantistien keskustoimikunnan jäsenenä Krakovassa 1912. Hän suomensi muun muassa Charles Dickensin, Eyvind Johnsonin, Edgar Rice Burroughsin, Karl Mayn ja Karen Blixenin teoksia. Anttila laati myös esperanton sanakirjoja ja oppikirjan, suomalais-venäläisen taskusanakirjan sekä kirjoitti yhden näytelmän.[2]
Hänen vanhempansa olivat kelloseppä Juho Erland Andelin ja Hilda Karolina Juhontytär. Anttila oli naimisissa kirjailija Selma Anttilan kanssa. Heidän lapsistaan Eva Anttila tunnetaan tekstiilitaiteilijana ja Leo Anttila kirjailijana.[3]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimellä Werner Andelin:
- Tampereen osoitekirja: adressikalenteri kesäkuulta 1895; toimittanut: Werner Andelin. Tampere 1895
- Tammerfors adressbok jemte karta; utarbetad af Verner Andelin. Tammerfors 1897
- Kertomakirja: uusi ja varma keino kertoa lukuja 2:sta 150:een / Multiplikationsbok: ny och säker hjäpreda för multiplikation från 2 till 150. Sampo, Tampere 1901, 2. painos 1912, 3. painos I. Julin, Tampere 1917, 4. painos Hakaniemen kirjakauppa, Helsinki 1919, 6. painos Tampereen paperiteos oy, Tampere 1928, 7. painos Otto Andersinin kustannusliike, Pori 1931, 8. painos Andersin, Pori 1941, 9. painos 1946
- Kuvaraamattu 1: Vanha testamentti; Dore'n y. m. kuvilla; toim. Werner Andelin. Sampo, Tampere 1901
- Kuvaraamattu 2: Uusi testamentti; Dore'n y. m. kuvilla; toim. Werner Andelin. Sampo, Tampere 1901
- Esperanto-kielen oppikirja; laatinut Werner Andelin. Esperanto-opinnot 2. G. W. Edlund'in kustannustoimisto, Helsinki 1906
Nimellä Werner Anttila:
- Suomi-esperanto sanakirja / Vortaro esperanta-finna. G. W. Edlundin kustannus-oy, Jyväskylä 1911, 2. korj. painos Karisto 1923
- Algebran laskuesimerkkejä; kokoillut ja selityksillä varustanut Werner Anttila. G. W. Edlundin kustannus-oy, Helsinki 1913
- Esperanto-suomi sanakirja / Vortaro esperanta-finna. G. W. Edlundin kustannus-oy, Helsinki 1913
- Uusi suomalais-venäläinen taskusanakirja. G. W. Edlundin kustannus-oy, Helsinki 1915
- Sama vanha juttu: yksinäytöksinen pila. Seuranäytelmiä 288. Karisto 1926
- Entinen U. W. Telén & C:on näyttämöohjelmisto: selostava katsaus sarjoihin: Näytelmäkirjallisuutta, Lastennäytelmiä, Ajanvietettä ja Edistysseurojen kirjasto. Karisto 1929
- Autoilijan kieliopas, tekijät Werner Anttila ja A. Lindeman. Autoilijan uutiset, Helsinki 1936
- Kymmenes ”Hyvää yötä!”: hetki lepoa kunnes nukutte, toim. Werner Anttila. Karisto 1943
- Jokamiehen taikakirja: 200 valikoitua taikatemppua. Karisto 1945, 2. painos 1950, 3. painos 1991
Suomennoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Luettelo Werner Anttilan tekemistä suomennoksista
Anttila on suomentanut muun muassa monia klassikkoja, kuten Charles Dickensiä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Werner Anttila SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki) (Arkistoitu linkki)
- ANDELIN (→ ANTTILA) Werner. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=22166. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ 70-vuotias. Maisteri Verner Anttila, Helsingin Sanomat, 15.06.1939, nro 158, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 15.06.2024
- ↑ Kuka kukin on (Aikalaiskirja) : Who's who in Finland 1954 Projekt Runeberg. Viitattu 18.5.2014.
| ||||||||||||||
