Werhon kartano
Werhon (Verho) kartano on Padasjoella sijaitseva kartano, joka perustettiin neljästä veromaasta eli talonpoikaistilasta vuonna 1569. Kartanon omistivat huomattavat aatelissuvut aina vuoteen 1914.
Kartanon historia ja omistajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Särkilahtien aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Verhon rälssitila syntyi 21.marraskuuta 1569, kun Ruotsin kuningas Juhana III lahjoitti 4 veromaata eli talonpoikaistilaa Padasjoen Nyystelästä (nyk. Nyystölä) Iivar Maununpoika Särkilahdelle.[1] Syynä lahjoitukseen oli otaksuttavasti se, että Juhana tahtoi palkita Iivaria siirtymisestä Eerik XIV:n puolelta hänen tukijakseen. Tila oli varsin suuri, sen kokoa kuvaa manttaaliluku, joka oli 22.
Ivari Maununpojan pojat menettivät perintöoikeutensa rälssiin, koska taistelivat Nuijasodassa Sigismundin puolella Kaarle-herttuaa vastaan.[2] Iivarilla oli myös muita läänityksiä Padasjoella
Hornien aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun Ivar kuoli v. 1573, Nyystölän rälssiä hallitsi hänen puolisonsa Elin Kurki (Kurck) vuoteen 1609. Nyystölän säteri siirtyi edelleen heidän tyttärelleen Ingeborg Ivarsdotterille, jolta se siiryi Horn-suvulle, sillä hänen puolisonsa oli Arvid Henrikinpoika Horn, joka oli Pohjanmaan käskynhaltija sekä Kankaisten herra[3] ja kuoli jo 1606. Arvid Henrikinpojan ja Ingeborgin tytär meni naimisiin Turun hovioikeuden asessorin Mauritz Hornin kanssa. Näin syntyi sukulaisuhde Åminnen Hornien kanssa. Horneista muodostuikin Padasjoen tärkein aatelissuku. Mauritz Horn sai 1639 lahjoituksena 27 tilaa, joista muodostui Verhon ja Turvan kartanot. Edelliseen kuului 8 ja jälkimmäiseen 4 tilaa.[4]
Mauritzin poika Arvid Horn (1631-92) peri kartanon ja oli Padasjoen huomattavin ja vaikutusvaltaisin henkilö 1600-luvulla. Hän omisti myös maatiloja Vesijaolla ja Auttoisilla, sekä Alhon ja Kasiniemen.[5] ja hän toimi mm. Hämeen ja Uudenmaan läänin ratsurykmentin komentajana. Arvid Hornilla oli myös huomattava vaikutus Padasjoen kirkon rakentamiseen[6], joka valmistui 1669.[7] Arvid Horn kuoli 1692 omistamassaan Karunan kartanossa, Sauvossa ja on haudattu Turun tuomiokirkkoon. [8]
Arvidin poika, vapaaherra ja majuri Christer Horn oli seuraava omistaja vuoteen 1717.[4] Christer Horn oli ainut lapsi isänsä 2. avioliitosta, hän syntyi 1680 ja kuoli naimattomana 1717. [9]Siten hänen jälkeensä Verhon ja samalla Alhon, Kasiniemen sekä Vesijaon säterien omistajaksi tuli eversti ja vapaaherra Gustav Horn. Hän oli Christer Hornin vanhempi velipuoli (s. 1670, kuoli joko 1747 tai 1757).[4] [9]
Forssell, Hornien vävy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraava omistaja olikin nuori tykkijunkkari Lars Forssell v:sta 1751, joka sai haltuunsa Verhon siirtokirjalla ja sitoutui samalla huolehtimaan säteri-rusthollin ratsupalveluksesta.[4] Hän oli mennyt naimisiin Gustav Hornin tyttärentyttären kanssa. Kun Lars Forssel kuoli jo 1756, Verho siirtyi heidän perillisilleen. [10]
Metherien aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Forssellin perilliset olivat riitaisia, ja kartano siirtyi Mether-suvulle. Sotakamreeri Carl Mether sai toisen ratsutiloista Carl Heleniukselta ja osti osan toisensa jälkeen em. perillisiltä. Näin Verho oli kokonaan hänen 1791.[11] Carl Mether oli vaikutusvaltainen henkilö; mm. hänen puoltokirjelmänsä ansiosta A.I.Arwidssonin isä, kappalainen Anders Arwidson sai asuinpaikan Padasjoelta.[12] Carlin poika, rykmentinkirjuri ja Turun akatemian matematiikan professori, Anders Johan Mether [13] omisti kartanoa 1801-37 ja tämän leski Hedvig Lovisa os.Gyllenberg hallitsi tilaa v:een 1869. A.J. Mether puolisoineeen olivat adoptoinneet rva Metherin sisarenpojan Anders Alfred Börgströmin, jonka oli otettava sukunimekseen Mether-Borgström. Siten Anders Mether-Borgström sai kartanon rouva Hedvig Metherin kuoltua.[11]
Anders ja puoliso Aurora, omaa sukua Forssell (!), saivat pojan nimeltään Ernst Johan Henrik Mether-Borgström. Hän omisti kartanoa v.sta 1869 alkaen. Ernst Mether-Borgströmin johtamana Verhossa toimi maanviljelyskoulu, v. 1898-1914.[14]
Vararikko 1914 ja sen jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1914 Verho joutui vararikkoon. Sitä seuranneessa pakkohuutokaupassa Verhon osti Hämeenlinnan kaupunki, joka hallitsi tilaa 1914-26.[11]
Helmikuussa 1918 Verhon kartanossa majoittui Padajoen Suojeluskunnan harjoitusleiri.[15] Vuonna 1926 tila jakautui pienempiin osiin, päätilan osti Toivo Tulokas tilanomistaja Lammilta. [11] Suuri osa metsiä ja Turvan tila jäivät Hämeeninnan kaupungille. Verholle kuulunut Harilan tila myytiin huutokaupassa Laineen perheelle.
Toivo Tulokkaan poika Kaleva perheineen viljeli tilaa 1970-luvulle asti. 1970-luvun lopulla Tulokkaat päättivät myydä tilan ja muuttaa Yhdysvaltoihin.
Tilan omistajaksi 1978 tuli Verhonkartano Oy, jonka toimitusjohtaja on Johan Dieckman.[16] Hän on mm. ruokatalo Saarioinen Oy:n suuromistajia. [17] Hänen aikanaan tilan maataloustuotantoa on kehitetty voimaperäisesti.
Kartanon rakennukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kartanon vanhasta rakennuskannasta ei ole säilynyt paljoa tietoa. Vuonna 1659 Verhossa oli kymmenen vuotta aiemmin rakennettu tuparakennus, jossa oli kaksi kamaria, puotirakennus, salirakennus ja aittarakennus, kaikki tarpeellisine huoneineen.[6]
Vuonna 1797 Carl Mether haki palovakuutuksen kartanon päärakennukselle. Tuolloin Verhon kaksikerroksisessa puurakenteisessa päärakennuksessa oli taitekatto ja 12 huonetta. Rakennus oli noin 20 m pitkä ja 12 m leveä. Tontilla oli yhdeksän talousrakennusta sekä puutarha ja yrttitarha.[18][19]
Verho sai vuonna 1878 uuden päärakennuksen, jonka suunnittelivat arkkitehdit Konstantin Kiseleff ja Elia Heikel. Tulipalo tuhosi 1880-luvulla sen edeltäjän, joka oli pitkä, talonpoikaistyyppinen rakennus. Uusi rakennus edusti empiretyyliä, jossa oli renessanssin ja barokin vaikutteitta. Keskiosassa oli pyramidi ja siipiosassa satulakatto.[14]
1970-luvulla huonoon kuntoon mennyt kartanorakennus purettiin ja tilan päärakennukseksi rakennettiin moderni tiilitalo. Vanhat talousrakennukset olivat tuhoutuneet tulipalossa jo 1910[14], joten Verhon vanhempaa rakennuskantaa ei enää ole jäljellä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pulkkila Uuno: Padasjoen historia, s. 117. Padasjoen kunta, 1946.
- ↑ Pulkkila Uuno: Padasjoen historia, s. 120. Padasjoen kunta, 1946.
- ↑ Padasjoen historia, s. 118. Padasjoen kunta, 1946.
- ↑ a b c d Pulkkila Uuno: Padasjoen historia, s. 464. Padasjoen kunta, 1946.
- ↑ Pulkkila Uuno: Padasjoen historia, s. 121. Padasjoen kunta, 1946.
- ↑ a b Pulkkila Uuno: Padasjoen historia, s. 122. Padasjoen kunta, 1946.
- ↑ Pulkkila Uuno: Padasjoen historia, s. 261. Padasjoen kunta, 1946.
- ↑ Jully Ramsay: Horn af Åminne Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden. 1909-1916. Project Runeberg.
- ↑ a b Horn af Åminne nr 2 (Tab 10 ja Tab 11) Adelsvapen-Wiki. 3 maj 2014 kl. 18.51..
- ↑ Pulkkila Uuno: Padasjoen historia, s. 465. Padasjoen kunta, 1946.
- ↑ a b c d Pulkkila Uuno: Padasjoen historia, s. 465. Padasjoen kunta, 1946.
- ↑ Arno Forsius: Arwidsson-suvun vaiheista saunalahti.fi. maaliskuussa 2001. Arkistoitu 22.12.2022. Viitattu 25.8.2021.
- ↑ Yrjö Kotivuori: Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 Verkkojulkaisu 2005. Luettu 4.1.2021.
- ↑ a b c Pulkkila Uuno: Padasjoen historia, s. 467. Padasjoen kunta, 1946.
- ↑ Särkiö Hannu: Padajoen suojeluskunta ja Lotta Svärd, s. 9. Padasjoen kunta, 2000.
- ↑ Verhonkartano Oy Fonecta finder verkkosivusto. 25.8.2021.
- ↑ Verhon kartanon isäntä Padasjoen kovatuloisin Etelä-Suomen Sanomat. 1.11.2018. Mediatalo Keskisuomalainen.
- ↑ Utsigt och plan ritning af sätes byggnaden å Nyställe säteries rusthållet sok.riksarkivet.se. Arkistoitu 25.8.2021. Viitattu 25.8.2021.
- ↑ Geometrisk charta öfver Nyställe säteries rusthållens mangårds tomt sok.riksarkivet.se. Arkistoitu 25.8.2021. Viitattu 25.8.2021.