Wanli
Wanli 明神宗 | |
---|---|
Kiinan keisari | |
Valtakausi | 19. heinäkuuta 1572 – 18. elokuuta 1620 |
Edeltäjä | Longqing |
Seuraaja | Taichang |
Syntynyt |
4. syyskuuta 1563 Peking, Kiina |
Kuollut |
18. elokuuta 1620 (56 vuotta) Peking, Kiina |
Suku | Zhu |
Isä | Longqing |
Äiti | Xiaoding |
Keisari Wanli (kiin. 明神宗, 4. syyskuuta 1563 – 18. elokuuta 1620), alkuperäiseltä nimeltään Zhu Yijun kiin. (朱載垕), oli Kiinan Ming-dynastian kolmastoista keisari, joka hallitsi vuosina 1572–1620.[1] Vuodesta 1539 lähtien hän oli Yun prinssi (裕王). Hänen aikakausinimensä Wanli merkitsee kymmentätuhatta kalenteria. Wanlin 48 vuotta kestänyt hallitsijakausi oli Ming-dynastian pisin, mutta sen aikana dynastia joutui yhä syvempään rappiotilaan.
Hallitsijakauden alku (1572–1582)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wanli nousi valtaistuimelle 9-vuotiaana. Ensimmäisten kymmenen vuoden ajan nuoren keisarin neuvonantajana toimi huomattava valtiomies Zhang Juzheng (張居正). Zhang Juzheng johtu valtakuntaa ja käytti taitojaan ja vaikutusvaltaansa etevänä hallitusmiehenä. Samaan aikaan Wanli syvästi kunnioitti Zhangia mentorina ja pätevänä ministerinä. Kuitenkin Wanlin hallitsijakauden kuluessa hallituksen sisällä syntyi kuppikuntia, jotka avoimesti vastustivat Zhangin politiikkaa ja hänen voimakasta asemaan hallituksessa sekä yrittivät taivutella Wanlin syrjäyttämään Zhangin. Vuonna 1582 silloin 19-vuotias Wanli oli itsekin kyllästynyt ankaraan päivittäiseen rutiiniin, jota Zhang yhä vaati nuorelta keisarilta tämän lapsuudesta saakka ja oli vaatinut tämän lapsuudesta saakka. Wanli olisikin ollut halukas panemaan Zhangin viralta, mutta ennen kuin hän pystyi sen tekemään, Zhang kuoli jo samana vuonna (1582). Koko tämän kymmenen vuotta kestäneen ajan Ming-dynastian talous ja sotilaallinen mahti kukoistivat tavalla, jota ei ollut nähty sitten 1400-luvun alkupuolen, jolloin maata hallitsivat keisarit Yongle (1402–1424) ja Xuande (1425–1435). Zhangin kuoltua Wanlista tuntui siltä, että hän oli vihdoin vapautunut holhouksesta, ja hän peruutti monia Zhangin hallinnollisia parannuksia. Vuonna 1584 Wanli antoi määräyksen, jolla kaikki Zhangilta jäänyt henkilökohtainen omaisuus takavarikoitiin.
Hallitsijakauden keskivaiheet (1582–1600)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Zhang Juzhengin kuoltua Wanli päätti ottaa hallituksen kokonaan omaan valvontaansa. Seuraavina vuosina hän osoittautui kunnolliseksi ja uutteraksi hallitsijaksi. Talous kukoisti edelleen, ja maa pysyi mahtavana. Toisin kuin valtakautensa viimeisinä 20 vuotena, noin vuoteen 1600 saakka Wanli osallistui jokaiseen aamuisin pidettyyn kokoukseen ja keskusteli valtion asioista. Tänä aikana Kiina kävi sotaa, joista kaikista Wanli selvisi voittoisana:
- Puolustussota mongoleja vastaan. Rajaseuduilla yksi johtajista noisi kapinaan ja liittoutui mongolien kanssa hyökätäkseen Mingiä vastaan. Silloin Wanli lähetti Li Chengliangin poikineen huolehtimaan kukistamaan kapinan ja johtamaan puolustussotaa, missä he myös onnistuivat.
- Japanilainen Toyotomi Hideyoshi yritti 200 000 miehen voimin valloittaa Korean. Wanli teki kolme päätöstä. Ensin hän lähetti 3000 miehen armeijan korealaisten tueksi. Toiseksi hän päätti, että jos korealaiset pakenisivat Kiinan alueelle, heille olisi järjestettävä asuntoja. Kolmanneksi hän käski Liaodongin alueen valmistautumaan ja olemaan varuillaan. Kiinalaiset hävisivät kaksi ensimmäistä taistelua, sillä Li Rusongin johtamat Ming-joukot jäivät valmistautumattomina alakynteen, kun heitä vastassa oli Japanin 200 000-miehinen armeija. Sen jälkeen Wanli lähetti alueelle suuremman, 80 000-miehisen armeijan, joka menestyi paremmin. Tämä johti neuvotteluihin, joiden tulos oli Mingille suosiollinen. Kaksi vuotta myöhemmin, 1596, Japani hyökkäsi jälleen. Samana vuonna Hideyoshi kuitenkin kuoli ja jäljelle jääneet japanilaiset johtajat menettivät taistelutahtonsa. Korealaisen amiraali Yi Sun-sinin toimeenpanema vastahyökkäys ja japanilaisten tappiot Korean alueella saivat japanilaiset vetäytymään, minkä jälkeen voitiin ryhtyä rauhanneuvotteluihin.
- Yang Yinglongin (楊應龍) kapina alkoi samaan aikaan, kun Kiina oli sodassa Japania vastaan. Tämän vuoksi Wanli saattoi lähtetätä vain 3000 miehen vahvuisen sotaväenosaston Yang Guozhun johdolla kukistamaan kapinan. Tämä sotaväenosasto kuitenkin tuhottiin ja Yang Guozhu surmattiin. Kun sota Japania vastaan oli päättynyt, Wanli käänsi huomionsa Yang Yinglongiin ja lähetti Guo Zhizhangin ja Li Huolongin kukistamaan kapinan. Lopulta Li Huolong kukisti Yangin armeijan ja toi tämän takaisin pääkaupunkiin.
Näiden kolmen voiton jälkeen Wanli lakkasi osallistumasta aamuisiin kokouksiin.
Jesuiitat aloittivat lähetystyönsä Kiinassa Wanlin valtakaudella vuonna 1583.[2] Samaan aikaan myös kaupankäynti Kiinan ja Euroopan välillä laajeni; niinpä kiinalaista teetä ja posliinia vietiin Eurooppaan ensimmäisen kerran vuonna 1590.[2] Eurooppalaisista kuitenkin vain portugalilaiset saivat käydä kauppaa Kiinan kanssa, ja heillä olikin maassa jo siirtokunta; sitä vastoin espanjalaisilta, hollantilaisilta ja englantilaisilta kaupankäynti ja asettuminen Kiinaan kiellettiin.[2]
Hallitsijakauden loppuvaiheet (1600–1620)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtakautensa lopulla Wanli harvoin kiinnitti huomiota valtiollisiin asioihin, ja useiden vuosien ajan hän kieltäytyi tapaamasta ministerejä tai lukemasta hänelle toimitettuja raportteja. Sen sijaan hän kiinnitti päähuomionsa oman hautansa rakentamiseen, mikä kestikin kymmeniä vuosia.
Keisari Wanli joutui moralisoivan arvostelun kohteeksi virkamiesten taholta, sillä hän oli kokonaan vieraantunut hallitsijan tehtävistään. Ennen vuotta 1600 Wanli oli kannattanut kolmatta poikaansa, Zhu Changxunia kruununprinssiksi, mitä monet vaikutusvaltaiset ministerit eivät hyväksyneet. Tämä johti yli 15 vuotta kestäneeseen välirikkoon hallitsijan ja ministerien välillä. Lokakuussa 1601 keisari Wanli antoi periksi ja valitsi kruununprinssiksi Zhu Changluon, josta myöhemmin tuli keisari Taichang. Vaikka näytti siltä, että ministerit olivat saaneet taivuttaneet keisarin tahtoonsa, Wanli kieltäytyi kostoksi enää osallistumasta hallitustehtäviin. Vuosiin hän ei suostunut edes tapaamaan ministerejään tai ottamaan huomioon heidän laatimiaan muistioita. Hän kieltäytyi tekemästä tarpeellisia virkanimityksiä, ja lopulta kaikki hallinnon korkeimmat virat olivat avoimina. Samaan aikaan hän myös lihoi siinä määrin, että lopulta hän ei enää kyennyt edes seisomaan pystyssä ilman tukea.[3]
Lopulta valtakuntaan alkoi kohdistua uusi uhka Mantšurian suunnalta. Džurtšenien alueen valloitti lopulta Nurhaci Nurhaci perusti myöhemmin Myöhemmän Jin-valtakunnan, josta tuli Ming-dynastialle välitön uhka. Näiden 20 vuoden aikana Ming-dynastian armeija heikkeni jatkuvasti. Vaikka džurtšenit, joita myöhemmin alettiin kutsua mantšuiksi, olivat lukumääräisesti alakynnessä, he olivat rajumpia ja päättäväisempiä. Nur Er Chun suureen taisteluun vuonna 1619 Ming-dynastia lähetti 200 000-miheisen armeijan sotimaan Myöhemmän Jinin 60 000 miestä vastaan, joista Nurhaci itse johti kuutta lippukuntaa ja 45 000 miestä keskeisessä hyökkäyksessä, kun taas Dai Shan ja Hong Taiji kumpikin johtivat yhtä 7 000 miehen lippukuntaa sivustoilla. Viisi päivää kestäneen Sarhun taistelun jälkeen Ming-dynastian sotilaista yli 100 000 oli haavoittunut ja 70 % heidän muonastaan varastettu.
Hyökkäys palatsiin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1615 hovia kohtasi jälleen yksi skandaali. Muuan Zhan Chai (kiin. 张差) onnistui vain puinen sauva aseenaan karkottamaan palatsin portteja vartioineet eunukit ja murtautumaan Ci-Qingin palatsiin (kiin. 慈庆宫), jossa kruununprinssi asui. Lopulta Zhang Chai kuitenkin voitettiin ja vangittiin. Alustavissa kuulusteluissa häntä pidettiin mielenvikaisena, mutta kun häntä myöhemmin kuulusteli Wang Zhicai (王之寀) -niminen tuomari, hän tunnusti kuuluneensa yhdessä kahden eunukin kanssa salaliittoon, jota johti rouva Zheng. Zhang Chain tunnustuksen mukaan nämä kaksi olivat luvanneet hänelle palkkion hyökkäyksestä kruununprinssiä vastaan, mikä viittai siihen, että keisarin suosikkijalkavaimo oli mukana juonessa. Vaikka todisteet olivat vastaansanomattomat ja syytteet raskaat, keisari Wanli halusi kuitenkin säästää kahden rouva Zhengin hengen ja päätti itse tuomita asian. Hän syytti kaikesta eunukkeja, jotka teloitettiin samoin kuin Zhan Chaikin. Vaikka asia virallisesti saatiin nopeasti pois päiväjärjestyksestä, kansa ei sitä unohtanut, vaan se jäi pysyvästi tunnetuksi "palatsihyökkäystapauksena" (kiin. 梃擊案), yhtenä Ming-dynastian loppuvaiheen kolmesta suuresta mysteeristä.
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puoliso
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Keisarinna Xiaoduanxian (1564–1620). Ainoa lapsi keisarin ensimmäinen tytär, prinsessa Rongchang (1582–1642).
- Rouva Wang, Keisarillinen Jalosukuinen Puoliso Wensu, myöhemmin leskikeisarinna Xiaojing (1565–1612), keisari Taichangin äiti. Alkujaan leskikeisarinnan tytär, joka iski silmänsä keisari Wanliin, joka kuitenkin suosi yksinomaan Rouva Zhengiä eikä juuri välittänyt Xiaojingistä, minkä vuoksi Taichangista tuli kruununprinssi vasta vuonna 1601. Hänen pojanpoikansa, keisari Tianqi, nimitti hänet leskikeisarinnaksi. Tämän vuoksi hänen maalliset jäännöksensä siirrettiin eräästä keisarilliselle jalkavaimolle tarkoitetusta haudasta keisari Wanlin hautaan. Näin ollen Wanli on ainoa Ming-dynastian keisari, joka on haudattu yhdessä kahden vaimon kanssa.
Jalkavaimot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rouva Zheng (1567? – 1630), Wanlin suosikkijalkavaimo. Synnytti Wanlin kolmannen ja neljännen pojan, Xhu Changzun (1586–1641) ja Zhu Changzhin (1587–1588). Ministerien vastustuksen vuoksi keisari Wanli ei voinut valtakaudellaan nimittää rouva Zhengiä keisarinnaksi eikä Zhu Changunia kruununprinssiksi. Kuolinvuoteellaan Wanli lopulta vuonna 1620 nimitti Zhengin keisarinnaksi, mutta virkamiehet eivät panneet määräystä toimeen ennen Ming-dynastian kukistumista. Vuonna 1644 Hongguanin, Rouva Zhengin pojanpojan, tultua ensimmäiseksi Eteläisen Ming-dynastian keisariksi tämä vain hupenevaa aluetta Etelä-Kiinassa hallinnut dynastia
tunnusti Zhengin keisarinnaksi.
- Li Jingfei (k. 1597
- Li Zhaofei (1557–1642)
- Xu Defei (k. 1602),
- Chang Shunfei (1568–1594),
- Qing Hui Shunfei Lee (k. 1623),
- Yinfei,
- Zhou Duanfei,
- Yang Yifei,
- Wang Xifei (k. 1589),
- Wang Rongfei (k. 1591),
- Rong Pin Lee,
- LiDepin (1567–1628),
- Geng (1568–1589)
- Liang He (1562–1643).
Pojat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keisari Wanlilla oli kahdeksan poikaa. Heistä vanhimmasta tuli keisari Taichang. Kolme muuta kuoli hyvin nuorina, ja muut teloitettiin mantšuhallituksen ensimmäisinä vuosina.
- Zhu Changluo (1582–1620), keisari Taichang. Äiti: Rouva Wang, Keisarillinen jalosukuinen puoliso Wensu, myöhemmin leskikeisarinna Xiaojing.
- Zhu Changxu (1584–1585). Äiti: Shu Chang.
- Zhu Changxun (1586–1641). Äiti: Rouva Zheng.
- Zhu Changzhi (1587–1588). Äiti: Rouva Xheng.
- Zhu Changhao (1590–1644). Äiti: Zhou Duanfei. Teloitettiin vuonna 1644.
- Zhu Changrun (1594–1647). Äiti: Li. teloitettiin vuonna 1647.
- Zhu Changying (1597–1645). Äiti: Li. Keisari Yonglin isä.
- Zhu Changpu (1604–1606). Äiti: Shunfei Lee.
Tyttäret
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keisari Wanlilla oli kymmenen tytärtä, joista kuitenkin muut paitsi kaksi ensimmäistä kuolivat lapsina.
- Prinsessa Rongchang (1582–1647). Äiti: keisarinna Xiaoduanxian, puoliso: Yang Chunyuan.
- Prinsessa Shouning (1584–1644). Äiti: Rouva Zheng, puoliso: Ran Xing. Teki itsemurhan vuonna 1644.
- Zhu Xuangui(1584–1585). Äiti: Rouva Wang.
- Zhu Xuan Shu (1584–1590). Äiti: Rouva Zheng.
- Zhu Xuan Xianju (1584–1585). Äiti: Li Depin.
- Zhu Xuan Yao (1588–1589). Äiti: Rouva Zheng.
- Yunmeng (1584–1587). Äiti: Rouva Wang.
- Zhu Xuanji (? – 1593). Äiti: Li Depin.
- Zhu Xuan Deng (1598–1599). Äiti: Li Depin.
- Zhu Xuan Mei (1605–1606 [2]). Äiti: Lee Shunfei.
Kuolema ja perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wanlin hallituskausi vaikutti osaltaan Ming-dynastian häviöön. Hän oli haluton hallitsija, hänen kautenaan valtakuntaan kohdistuivat suuret taloudelliset ja sotilaalliset paineet ja hallinto oli tyytymätön. Hän myös lähetti maakuntiin eunukkeja valvomaan kaivostoimintaa, mikä itse asiassa oli peiteltyä kiristystä. Tyytymättöminä ajalle tyypilliseen holtittomuuteen ryhmä oppineita ja poliittisia aktivisteja, jotka olivat lojaaleja Zhu Xille ja vastustivat Wang Yangmingiä, perustivat Donglin-liikkeen, poliittisen ryhmän, jonka tavoitteena oli kohentaa moraalia ja vaikuttaa hallitukseen.
Wanlin hallitsijakauden viimeisinä vuosina mantšut alkoivat tehdä hyökkäysretkiä Kiinan pohjoisrajoille. Heidän sotaretkensä johtivat lopulta Ming-dynastian syrjäyttämiseen vuonna 1644. On sanottu, että Ming-dynastian kukistuminen ei niinkään johtunut dynastian viimeisen keisarin Chongzhenin vaan Wanlin kelvottomasta hallinnosta.
Keisari Wanli kuoli vuonna 1620, ja hänet haudattiin Ming-dynastian hauta-alueelle Dinglingiin lähelle Pekingiä. Hänen hautansa on yksi alueen suurimmista ja toinen niistä kahdesta, jotka ovat avoinna yleisölle. Vuonna 1969 punaiset kaartit ryntäsivät Dinglingin museoon, vetivät Wanlin ja hänen kahden keisarinnansa maalliset jäännökset ylös haudasta, minkä jälkeen heidät postuumisti "tuomittiin" ja poltettiin. Samalla tuhottiin tuhansia esineitä.
Vuonna 1997 Kiinan yleisen turvallisuuden ministeriö julkaisi kirjan huumeiden väärinkäytöstä. Siinä sanotaan, että keisari Wanlin jäännöksiä oli tutkittu vuonna 1958 ja niiden oli todettu sisältäneen morfiinijäämiä, jotka osoittivat hänen käyttäneen jatkuvasti ja runsaasti oopiumia.[4] Frank Dikötterin mukaan madakia kuitenkin toivat Kiinaan ensimmäisenä hollantilaiset kauppiaat vuosien 1624 ja 1660 välillä. [5] Sitä ennen Kiinassa oli käytetty oopiumia vain lääkinnällisiin tarkoituksiin.[6] Mikäli tämä pitää paikkansa, keisari Wanli ei voinut olla riippuvainen oopiumin poltosta.
Toisaalta korealaiset ovat kautta vuosisatojen olleet keisari Wanilille hyvin kiitollisia siitä, että hän pelasti Choseon-dynastian japanilaisten hyökkäykseltä. Vielä 1990-luvulla Wanli oli Koreassa hyvin kunnioitettu henkilö.
Monessa suhteessa Wanli muistuttaa monia muita Kiinan keisareita, jotka olivat valtakautensa alussa menestyksekkäitä mutta joiden myöhempi huono hallitustapa johti dynastioiden rappioon. Sellaisiva ovat olleet esimerkiksi Tang-dynastian keisarit Gaozong ja Xuanzong sekä myöhemmin Qing-dynastian keisari Qianlong.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Edward L. Shaughnessy: Kiehtova Kiina, s. 38. Suomentanut Riitta Bergroth. Gummerus, 2006. ISBN 951-20-7160-6
- ↑ a b c ”Kiina”, Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip–Kp), s. 1806. Otava, 1973. ISBN 951-1-00051-9
- ↑ Carrington L. Goodrich, Fang Chaoying: Dictionary of Ming Biography. New York: Columbia University Press, 1976. ISBN 0-231-03801-1
- ↑ Zheng Yangwen: The Social Life of Opium in China, s. 18–19. Cambridge: Cambridge University Press, 2005. ISBN 0-521-84608-0
- ↑ Frank Dikötter, Lars Peter Laamann, Zhou Xun: Narcotic Culture: A History of Drugs in China, s. 32. Chicago: University of Chicago Press, C. Hurst & Co. Publishers, 2004. ISBN 1-85065-725-4
- ↑ Frank Dikötter, Lars Peter Laamann, Zhou Xun: Narcotic Culture: A History of Drugs in China, s. 24–31. Chicago: University of Chicago Press, C. Hurst & Co. Publishers, 2004. ISBN 1-85065-725-4
Edeltäjä: Longqing |
Kiinan keisari 1572–1620 |
Seuraaja: Taichang |