Walter Flex
| Walter Flex | |
|---|---|
 Walter Flex asepuvussa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. heinäkuuta 1887 Eisenach, Saksa |
| Kuollut | 16. lokakuuta 1917 (30 vuotta) Pöide, Saarenmaa, Vironmaan kuvernementti |
| Kansalaisuus | Saksa |
| Ammatti | opettaja |
| Uskonnollinen kanta | protestantti |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | saksa |
| Aikakausi | 1913–1917 |
| Tyylilajit | runous, draama, novelli |
| Kirjallinen suuntaus | uusromantiikka |
| Esikoisteos | Zwölf Bismarcks (1913) |
| Muuta tietoa | |
|
Osallistui vapaaehtoisena ensimmäiseen maailmansotaan. |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Walter Flex (6. heinäkuuta 1887 Eisenach, Thüringen, Saksa – 16. lokakuuta 1917 Pöide, Saarenmaa, Vironmaan kuvernementti) oli saksalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on ensimmäisestä maailmansodasta kertova laaja omaelämäkerrallinen novelli Kahden maailman vaeltaja.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Walter Flex syntyi Eisenachissa kymnaasinopettaja Rudolf Flexin (1855–1918) ja Margarete o.s. Pollackin perheeseen, ja hänellä oli kolme veljeä. Isä oli kansallisliberaali, ja kodissa harrastettiin kulttuuria. Walter kävi koulunsa Eisenachissa ja suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1906. Hän siirtyi Erlangenin yliopistoon opiskelemaan germanistiikkaa ja historiaa. Vuonna 1908 hän lähti pariksi vuodeksi Strassburgin yliopistoon mutta palasi Erlangeniin ja suoritti loppututkinnon vuonna 1911. Tutkielman otsikko oli Die Entwicklung des tragischen Problems in den deutschen Demetriusdramen von Schiller bis in die Gegenwart.
Valmistumisensa jälkeen Flex toimi kotiopettajana, aluksi Otto von Bismarckin sukulaisten perheessä. Tuohon aikaan hän alkoi julkaista runoja ja novelleja, joiden aiheisto oli kansallismielistä. Julkaisuista mainittakoon novellikokoelma Zwölf Bismarcks (1913), joka kuvaa seitsemän novellin kautta von Bismarckin aatelissuvun vaiheita, sekä draama Klaus von Bismarck (1913) ja runokokoelma Das Volk in Eisen (1914).
Flex vapautettiin asevelvollisuuden suorittamisesta käden jännevamman vuoksi, mutta sodan puhjettua vuonna 1914 hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi Posenissa (nyk. Poznań) ja palveli aluksi länsirintamalla Lothringenissa (3. Ala-Sleesian jalkaväkirykmentti). Hän julkaisi isänmaallisia sotarunoja saksalaisissa sanomalehdissä ja sai kansallista kuuluisuutta. Runoja koottiin kokoelmiksi, joista tuli suosittuja (muun muassa Sonne und Schild ja Im Felde zwischen Nacht und Tag).
Maaliskuussa 1915 Flex määrättiin upseerikoulutukseen Poseniin, ja sen jälkeen hän palveli vänrikkinä (saks. Leutnant) Saksan itärintamalla Pohjois-Puolassa ja Baltiassa (3. Ala-Elsassin jalkaväkirykmentti). Hän tutustui nuorempaan upseeritoveriinsa Ernst Wurcheen (1894–1915), ja heidän välilleen kehittyi lämmin ystävyys. Wurchen kuolema elokuussa järkytti Flexiä, ja eräänlaisena surutyönä Flex ryhtyi kirjoittamaan novellia Kahden maailman vaeltaja. Novellissaan hän kuvaa sotakokemuksiaan sekä ylistää Saksanmaata ja Wurchen sotilaanhyveitä. Novelli julkaistiin lokakuussa 1916, ja siitä tuli Saksassa ilmiömäisen suosittu.
Kirjallisen maineensa tähden Flex määrättiin vuonna 1917 rintamalta Berliiniin esikuntapalvelukseen valmistelemaan teosta Der Krieg in Einzeldarstellungen. Omasta pyynnöstään Flex lähetettiin kuitenkin syksyllä takaisin itärintamalle, ja Operaatio Albionin aikana hän osallistui maihinnousuun Saarenmaalla jalkaväkikomppanian johtajana. Hän haavoittui vaikeasti Pöidessä Otin kartanon luona ja kuoli seuraavana päivänä kartanon tilapäisessä sotilassairaalassa; hänet haudattiin Pöiden hautausmaalle.
Sodassa kaatui myös Walter Flexin kaksi veljeä, Otto ja Martin. Veljeksistä jäi eloon ainoastaan oikeustieteilijä Konrad Flex (1886–1966), joka siirtyi myöhemmin Ruotsiin Uppsalan yliopistoon germanistiikan professoriksi.
Jälkimaine
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sodan jälkeen Flex sai Saksassa samantapaisen aseman kuin Theodor Körner sata vuotta aikaisemmin: nuorena kaatunut runoilija, jonka paatos ja uhma vetosivat laajalti varsinkin nuoriin lukijoihin. Kansallissosialistit ryhtyivät myöhemmin hyödyntämään Flexin mainetta propagandatarkoituksessa, joskin tätä käyttöä rajoitti kirjailijan äidin ”epäarjalainen syntyperä”.[1] Flexin ruumis siirrettiin vuonna 1940 Saarenmaalta Königsbergiin (nyk. Kaliningrad). Hauta tuhoutui toisessa maailmansodassa tai sen jälkeen.
Kahden maailman vaeltaja nautti suurta suosiota Saksassa varsinkin maailmansotien välisenä aikana. Kirja oli myyntimenestys ja nuoren sukupolven kulttikirja. Vuonna 1966 painosmäärä ylitti miljoonan. Teos kuuluu samaan lajityyppiin – omaelämäkerrallisiin sotakuvauksiin – kuin vaikkapa Ernst Jüngerin Teräsmyrskyssä ja Erich Maria Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta.
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Demetrius (draama), 1909
- Der Schwarmgeist (novelli), 1910
- Im Wechsel (runoja), 1910
- Lothar (draama), 1912
- Zwölf Bismarcks (novellikokoelma), 1913
- Klaus von Bismarck (draama), 1913
- Das Volk in Eisen (runoja), 1914
- Weihnachtsmärchen des 50. Regiments (kertomus), 1914
- Sonne und Schild (runoja), 1915
- Vom großen Abendmahl (runoja ja mietelmiä), 1915
- Im Felde zwischen Nacht und Tag (runoja), 1917
- Der Wanderer zwischen beiden Welten (novelli), 1916
- Wallensteins Antlitz (novelli), 1918
- Die russische Frühjahrsoffensive 1916 (toimite), 1919
- Wolf Eschenlohr (novelli), 1919
- Novellen (6 novellia vuosilta 1907–1914), 1926
- Vandraren mellan de båda världarna (ruotsinnos), 1921
- Kahden maailman vaeltaja (suomentaja Markus Lång), suomentajan omakustanne (Books on Demand) 2013
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Deutsches Literatur-Lexikon: Biographisch-bibliographisches Handbuch. Dritte, völlig neu bearbeitete Auflage. Fünfter Band, p. 221. Bern: Francke Verlag 1978. ISBN 3-7720-1265-5.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Beinert, Rudolf: Walter-Flex-Gedächtnisfeier zu Arensburg auf Oesel am 16. Oktober 1918. Berlin 1920.
- Flex, Konrad: Walter Flex: Ein Lebensbild. Stuttgart 1937.
- Kaulitz-Niedeck, Rosa: Das Dichtergrab auf Ösel: Ein Buch für Freunde und Verehrer von Walter Flex. Hapsal 1925.
- Klein, Johannes: Walter Flex, ein Deuter des Weltkrieges: Ein Beitrag zur literaturgeschichtlichen Wertung deutscher Kriegsdichtung. (Beiträge zur deutschen Literaturwissenschaft, 33) Marburg a. L.: N. G. Elwertsche Verlh., 1929.
- Koch, Lars: Der Erste Weltkrieg als Medium der Gegenmoderne: Zu den Werken von Walter Flex und Ernst Jünger. Würzburg: Königshausen & Neumann, 2006. ISBN 3-8260-3168-7
- Moebis, Bernita-Maria: Wer Gottes Fahrt gewagt: Bilder und Schicksale aus dem Hause Flex. Hamburg: Ernte-Verlag, 1926.
- Neuss, Raimund: Anmerkungen zu Walter Flex. Die „Ideen von 1914“ in der deutschen Literatur: Ein Fallbeispiel. SH-Verlag, Schernfeld 1992.
- Salumäe, Raul: Walter Flexi surm. Saaremaa Muuseumi Kaheaastaraamat 1995–1996, 1997, s. 189–207. Kuressaare: Saaremaa Muuseum. ISSN 1406-6947 Artikkelin verkkoversio. (viroksi)
- Spiekermann, Bernd: ”Willfährigkeit gegen das Göttliche und Wehrhaftigkeit gegen das Menschliche”: Religion und Nation im Werk von Walter Flex. Schüling, Münster 2000.
- Tschischwitz, Erich von: Blaujacken und Feldgraue gen Oesel: Walter Flex’ Heldentod. Berlin 1934.
- Wahl, Hans-Rudolf: Die Religion des deutschen Nationalismus. Eine mentalitätsgeschichtliche Studie zur Literatur des Kaiserreichs: Felix Dahn, Ernst von Wildenbruch, Walter Flex. Winter, Heidelberg 2002.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Biographie (saksaksi)
- Flex, Walter hakuteoksessa Deutsche Biographie.
