Waldhof
Oy Waldhof Ab oli Suomessa 1920- ja 1930-luvuilla toiminut metsäteollisuusyritys. Se oli paperia ja selluloosaa valmistaneen saksalaisen Zellstoff-fabrik Waldhof AG -yhtiön tytäryhtiö.
Waldhof rakensi Käkisalmeen, Vuoksen suulle Laatokan lähelle[1] suuren sulfiittiselluloosatehtaan, joka valmistui 1931[2]. Tehdasrakennuksia suunnitteli arkkitehti W. G. Palmqvist[3]. Keskeinen asema tehtaan perustamisessa, työllistämisessä ja kehittämisessä oli toimitusjohtaja Bruno Procopélla. Tehtaassa työskenteli noin 300 henkilöä, ja aluksi se sai raakapuuta sekä Suomesta että Neuvostoliitosta, mutta vuoden 1936 jälkeen ei neuvostoliittolaista puuta enää tuotu[2].
Sodan jälkeen Käkisalmen selluloosatehdas siirtyi Neuvostoliiton haltuun ja jatkoi toimintaansa aina vuoteen 1986[2] tai 1987[1] saakka, jolloin se suljettiin liiallisen ympäristön saastuttamisen takia[2]. Nykyisin tehtaan tiloissa on haketta käyttävä lämpövoimalaitos[2] sekä huonekalutehdas, jossa tehdään muun muassa Ikean huonekaluja.lähde? Tehtaan läheisyydessä, Vuoksen suun pohjoispuolella sijaitsee sen toiminnan aikana syntynyt suurikokoinen kuori- ja jätepuuvuori, joka on palanut kytemällä ja savuttanut 1990-luvun alusta lähtien.[1][2]
Saksalainen emoyhtiö Zellstoff-fabrik Waldhof AG sulautui 1970 toisen saksalaisyhtiön Aschenburger Zellstoffwerke AG:n kanssa, ja uusi yhtiö oli nimeltään PWA Papierwerke Waldhof–Aschaffenburger AG. Tämä yhtiö oli 1990-luvun alussa Saksan suurin paperin ja selluloosan valmistaja. SCA (Svenska Cellulosa) osti yhtiön vuonna 1995lähde?.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Huovila, Marja et al. (toim.): Waldhofin aika Käkisalmessa: puu nosti, sota tuhosi. Heinola: Käkisalmi-säätiö, 2008. ISBN 978-952-67081-1-9.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Siilahti, Pertti: Karjalan luonto: Kannas ja Laatokan Karjala, s. 63 ja 96. Jyväskylä: Gummerus, 2008. ISBN 978-952-5671-10-0
- ↑ a b c d e f Virtuaalimatka Vuoksella, viitattu 24.8.2014
- ↑ W. G. Palmqvist, Kirjastovirma (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 24.8.2014