Waldemar Erfurth – sotapäiväkirja 1942–1943
| Waldemar Erfurth Sotapäiväkirja 1942–1943 |
|
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Waldemar Erfurth |
| Kuvittaja | arkistokuvitus, karttoja |
| Kansitaiteilija | Matti Vartiala, valokuva: SA-kuva |
| Kieli |
saksa käsikirjoitus suomi |
| Genre | tietoteos, Suomen historia |
| Kustantaja | Docendo |
| Julkaistu | 2018 |
| Ulkoasu | sid. |
| Sivumäärä | 528 sivua |
| ISBN | 978-952-291-538-2 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Waldemar Erfurth – sotapäiväkirja 1942–1943 on saksalaisen jalkaväenkenraalin Waldemar Erfurthin sotapäiväkirja, jota hän piti jatkosodan aikana Suomessa ollessaan yhteyskenraalina päämajassa Mikkelissä. Tekstin on toimittanut ja suomentanut Pekka Visuri, ja sen on julkaissut vuonna 2018 Docendo.
Aiemmin vuonna 2017 on ilmestynyt sotapäiväkirjan vuoden 1941 osuus teoksessa Saksan kenraali Suomen päämajassa vuonna 1941, jossa on laaja Visurin kirjoittama johdanto. Vuoden 1944 sotapäiväkirja ilmestyi vuonna 1954 nimellä Sotapäiväkirja vuodelta 1944 ja uusintapainos vuonna 2014. Uusintapainokseen on Visuri kirjoittanut johdannon.[1]
Erfurtin Sotapäiväkirja 1942–1943 on osa hänen noin 1 100-sivuista sotapäiväkirjaansa, jonka käsikirjoitusta säilytetään Suomen kansallisarkistossa ja toista kappaletta Saksan sota-arkistossa (Bundesarchiv-Militärarchiv) Freiburgissa. Kopio on myös Kansallisarkiston Sota-arkistossa. Sotapäiväkirja on kirjoitettu koneella puhtaaksi alkuperäisistä käsinkirjoitetuista muistiinpanoista, joita ei ole säilynyt arkistoituna, mutta Erfurth on vakuuttanut, ettei tekstiin ole tehty muita muutoksia kuin pieniä kielellisiä korjauksia.[2].
Alkusanoissa Visuri huomauttaa, että teoksen Sotapäiväkirja 1942–1943 johdantoon hän on kirjoittanut päiväkirjan syntyhistoriasta ja luoteesta sekä laatinut tapahtumia Suomen näkökulmasta valaiseva historiallisen kehyksen,[3] joiden laajuus on runsaat 40 sivua.
Visuri luonnehtii Erfurthia kirjoittajana huippuluokan ammattilaiseksi ja kokeneeksi havainnoitsijaksi, ja siksi päiväkirja ei tarvitse muiden selittelyjä.[3] Vaikka kyseessä oli virkapäiväkirja, Erfurthin tarkoitus oli julkaista se sopivaan ajankohtaan. Vielä 1950-luvulla ei päiväkirjaa kuitenkaan ollut mahdollista julkaista kuin osittain.[1]
Visurin mukaan Erfurth ei kuulunut Hitlerin suosikkeihin, koska hän kuului vanhan koulun kasvatteihin, keisarikunnan upseereihin, joita Hitler ja natsit eivät innostaneet. Erfurth kuvaa kohtaamistaan Hitlerin kanssa tämän Suomen-vierailulla ja muistuttaa, että Hitlerin lemmikki Suomessa oli kenraalieversti Eduard Dietl:[4]
»Kun Hitler katsoi minuun, silmät muuttuivat samalla lasisen koviksi ja ilme kylmän välinpitämättömäksi. – – Suuresti arvostamansa Dietlin edessä Hitler säteili erityistä lämpöä.»
Unto Hämäläinen huomauttaa Helsingin Sanomissa, että kun Erfurth kummasteli suomalaisten välinpitämätöntä suhtautumista Saksan suurtappioon Stanlingradissa, hän ei tiennyt että Mannerheim oli kutsunut päämajaan maan johtoa, jossa tiedustelupäällikkö Aladar Paasonen ennakoi synkkää lopputulosta ja esitti, että Suomen on irrottauduttava sodasta vaivihkaa. Kun Erfurth sai siitä vihiä, yhteistyön vakuutettiin jatkuvan.[5]
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hämäläinen kirjoittaa arviossaan, että Erfurthin on täytynyt jo keväällä 1943 nähdä, että Mannerheim on pyrkimässä irrottautumaan Saksan liittolaisuudesta, mutta Erfurth ummisti silmänsä. Hämäläisen tulkinta sille, miksi Erfurth näin teki, oli se, että tämä ”joutui vähitellen Mannerheimin taikapiiriin ja rupesi – ymmärtämään suomalaisia”.[5]
Iltalehden Kreeta Karvala kirjoittaa, että päiväkirjassa on uutta tietoa muun muassa Mannerheimin syntymäpäivien muistamisesta ja yllättävästä Suomen-vierailusta.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Sotapäiväkirja. Johdanto s. 12
- ↑ Sotapäiväkirja. Johdanto s. 10, 12
- ↑ a b Sotapäiväkirja. Alkusanat s. 8
- ↑ a b Kreeta Karvala: Saksalaiskenraalin aiemmin julkaisemattomat päiväkirjapaljastukset natsijohtajan Suomen vierailusta Iltalehti. 13.9.2018. Viitattu 28.9.2018.
- ↑ a b Unto Hämäläinen: Saksalainen aseveli joutui marsalkan taikapiiriin. Helsingin Sanomat, 20.9.2018, s. B 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.9.2018.