WZ-111 raskas panssari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
WZ-111 raskas panssari
WZ-111 Pekingin panssarimuseossa
WZ-111 Pekingin panssarimuseossa
Aseen tyyppi Raskas panssarivaunu
Alkuperämaa Kiina
Palvelushistoria
Tekniset tiedot
Paino 49 tonnia
Pituus 10,625 m (piippu mukaan lukien)
Leveys 3,3 m
Korkeus 2,497 m
Miehistö 4 (johtaja, lataaja, ampuja, ajaja)
Panssarointi 25–230 mm
Pääaseistus 1 x 122 mm "Y-174" panssarikanuuna
Muu aseistus

1 x 12,7 mm DŠK raskas konekivääri

2 x 7,62 mm konekivääriä (yksi koaksiaalinen ja toinen rungon etuosassa oikealla puolella)
Moottori 12-sylinterinen mekaanisesti ahdettu dieselmoottori jäähdyttimellä
Teho 520 hv (388 kW)
Teho/paino 10,4 hv/tonni
Jousitus Vääntösauvajousitus
Toimintasäde 150 kilometriä
Huippunopeus 35 km/h (tiellä)

WZ-111 raskas panssari (kiin.: 111重型坦克; pinyin: 111 zhòngxíng tǎnkè) oli 1960-luvulla Kiinassa kehitetty raskas panssarivaunu, joka lopulta peruttiin vuonna 1964 useiden kehitysongelmien vuoksi.[1]

1950-luvun lopulla koostui kiinan panssarijoukot Type-59 taistelupanssarivaunuista, jotka olivat lisenssikopioita neuvostoliittolaisista T-54A taistelupanssarivaunuista, sekä monista muista vanhentuneista toisen maailmansodan aikaisista panssarivaunuista. Kiinan sotilasjohto kaipasi kipeästi uusia sekä kotimaisia vaihtoehtoja korvaamaan nämä panssarivaunut sekä vahvistamaan kiinan sotilaallista kyvykkyyttä. Tämän johdosta alkoivat kehitystyöt kolmen eri panssarivaunumallin kehittämiseksi, joista yksi oli WZ-111.[1]

Suunnitellessaan WZ-111 panssarivaunua eivät kiinalaiset insinöörit vaatineet mitään suuria innovaatioita vaan käytettiin panssarivaunun kehittämisessä mahdollisimman paljon neuvostoliittolaista- sekä jo olemassa olevaa tekniikkaa. Rungon suunnitteluun hyödynnettiin paljolti vain neuvostoliittolaisen IS-3 raskaan panssarivaunun osia ja komponentteja joihin tehtiin vain pieniä muutoksia ja parannuksia. Lopputulos muistutti IS-3:n ja uudemman T-10:n yhdistelmältä.[1]

WZ-111:ssä oli 12-sylinterinen 520 hevosvoiman mekaanisesti ahdettu dieselmoottori ja vääntösauvajousitusjärjestelmä. Telakoneisto koostui molemmin puolin seitsemästä alatelapyörästä sekä neljästä ylätelapyörästä. Sen johtopyörät olivat edessä ja vetopyörät takana. Radiolaitteisto oli periaatteessa sama kuin neuvostoliittolaisessa IS-2 raskaassa panssarissa mutta vain kiinalaisena kopiona. Miehistö koostui 4 jäsenestä (ajaja, ampuja, lataaja ja johtaja), joista kuljettajan paikka oli rungon keskellä sen etuosassa ja lopun kolmen paikka oli tykkitornissa.[1]

Ensimmäisen prototyypin testaukset aloitettiin vuonna 1960. Tästä prototyypistä puuttui tykkitorni, mutta se varustettiin oikean tykkitornin painoa vastaavalla teräspainolla. On ilmeisesti spekuloitu miksi panssarivaunun runkoa on testattu ilman tykkitornia, ja uskottavimmaksi selitykseksi on löydetty että tornin vaikean valmistettavuuden ja suuren koon vuoksi siitä olisi hankala tehdä sisältäpäin yhteensopiva rungon taistelutilan kanssa, jonka vuoksi tornia jatkokehitettäisiin erikseen kun rungon toimivuus olisi varmistettu. Suorituskyvyltään testirunko oli samankaltainen neuvostoliittolaisen IS-3:n kanssa. Sen ajonopeudeksi laskettiin 35 km/h ja toimintasäteeksi 150 kilometriä. Aikaisekseen heikko 520 hv moottori antoi teho/painosuhteeksi vain 10,4 hv tonnia kohden, joka jää huomattavasti jälkeen vastaavan neuvostoliittolaisen T-10 vaunun 15 hv/tonnin suhteeseen.[1]

Testauksien aikana nousi huomattavaksi ongelmaksi rungon huono valmistuslaatu joka ei vastannut kestävyydeltään haluttuja standardeja. Ongelmaa pyrittiin korjata tekemällä runkoon rakenteellisia muutoksia ja parannuksia rungon lujittamiseksi, mutta se ei siltikään saavuttanut kaivattuja tuloksia. Tämän lisäksi tehokkaampien moottorien puutos ja tykkitornin kehitysongelmat koituivat koko projektin kohtaloksi kun kiinan sotilasjohto päätti lakkauttaa projektin vuonna 1964 suosiessaan enemmän Type-59 pohjalta aloitettua lupaavampaa Type-69:n kehitysprojektia.[1]

WZ-111 jäi kiinan ainoaksi itse kehittelemäksi sekä valmistamaksi raskaaksi panssarivaunuksi. Vaunun prototyyppirunko teräspainolla varustettuna on näytillä Kiinan vapautusarmeijan panssarimuseossa lähellä Pekingiä.[1]

  1. a b c d e f g https://baike.sogou.com/v58305613.htm baike.sogou.com. Viitattu 30.5.2022.