Vyökeltayökkönen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vyökeltayökkönen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Tarhayökköset Hadeninae
Suku: Tiliacea
Laji: aurago
Kaksiosainen nimi

Tiliacea aurago
(Denis & Schiffermüller, 1775)

Synonyymit
  • Xanthia aurago
Katso myös

  Vyökeltayökkönen Commonsissa

Vyökeltayökkönen (Tiliacea aurago) on syksyn yöperhosiin kuuluva, levinneisyydeltään eteläinen yökköslaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etusiipien pohjaväri on kirkkaan keltainen. Siiven tyviosa ja ulomman poikkiviirun ulkopuolelle jäävä kärkiosa ovat violetinpunertavat. Aivan siiven kärki ja aaltoviiru ovat kuitenkin keltaiset. Siiven keskiosassa rengastäplä ja munuaistäplän reunus ovat violetinpunertavat. Takasiivet ovat vaaleankeltaiset, ulkoreunastaan punertavat. Siipiväli 29–38 mm.[2][3][4]

Samannäköinen, mutta paljon yleisempi laji on huppukeltayökkönen (Xanthia togata).

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vyökeltayökköstä tavataan koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta.[5] Suomessa se tavattiin ensimmäisen kerran Ahvenanmaalta vuonna 1965[4] ja on edelleen harvinainen, lähinnä lounainen laji. Nykyisin yökköstä tavataan rannikon tuntumassa Pori-Kotka-linjan lounaispuolella sekä Ahvenanmaalla. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena elokuun loppupuolelta lokakuun alkupuolelle huipun sijoittuessa syyskuun puolivälin tuntumaan.[6]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyn laji, joka elää pääasiassa tammimetsissä ja erilaisissa puistoissa. Lentää yöllä ja tulee helposti valolle, kenties huonommin syötille. Toukka syö nuorena ravintokasvin silmuja, myöhemmin lehtiä ja kukintoja. Koteloituu löyhään kotelokoppaan maahan. Muna talvehtii.[4]

Suomessa toukka syö lähinnä tammea (Quercus). Ulkomailla pääasiallinen ravintokasvi on pyökki (Fagus).[4] Myös vaahterat (Acer) mainitaan ravintokasveina.[2]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]