Parturi-kampaaja

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Vuokratuoliyrittäjä)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Parturi-kampaaja
Tyyppi ammatti
Toimiala kauneudenhoitoala
Koulutus ammattiopisto
Työpaikka parturi-kampaamo
Parturi ajamassa partaa.

Parturi-kampaaja on ammatti, jonka harjoittajan tehtäviin kuuluu hiusten leikkaaminen ja parranajo sekä hiusten ja parran hoito. Parturi-kampaajat tekevät myös hiusten ja parran värjäyksiä, kampauksia, kihartamiskäsittelyjä eli permanentteja sekä kulmien ja ripsien värjäyksiä. Alun perin miehiä on palvellut parturi ja naisia kampaaja, mutta nykyään suurin osa ammatinharjoittajista on parturi-kampaajia, jotka palvelevat sekä miehiä että naisia. Nimensä mukaisesti parturi on aluksi ollut lähinnä parranajaja, mutta koska nykyisin on helposti saatavilla laadukkaita edullisia oman parran ajoon tarkoitettuja välineitä, ajaa valtaosa miehistä partansa itse. Parturi-kampaajan työ liittyy miestenkin osalta valtaosaltaan hiuksiin, ja parturi-kampaajan suorittama parranajo on käynyt harvinaiseksi.[1]

Parturi-kampaajista enemmistö on itsenäisiä yrittäjiä. Osa toimii yksin omassa parturi-kampaamossa ja osa taas toisen liikkeessä sopimusyrittäjänä tai vuokratuoliyrittäjänä. Vuokratuoliyrittäjä vuokraa parturi-kampaamossa itselleen tuolipaikan. Vuokratuoliyrittäjä on kirjanpitovelvollinen ja velvollinen maksamaan yritystoiminnan kulut, kuten eläkemaksut. Hän maksaa vuokraa kuukaudessa paikastaan ja käyttämistään aineista tai vaihtoehtoisesti hankkii itse oman ainevarastonsa, riippuen sopimuksesta vuokralaisen ja liikkeen omistajan välillä.[2]

Parturi-kampaajan tutkinnon voi suorittaa yleisessä kunnallisessa, ammatillisessa oppilaitoksessa. Yksityisistä oppilaitoksista valmistutaan hiusmuotoilijaksi, joka ei ilman tutkintotoimikunnan hyväksymää näyttötutkintoa ole virallinen tutkinto.

Ammatin historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Parturin ammattiin kuuluivat ennen myös eräät kirurgiset toimenpiteet, joiden muistona ovat yhä parturiliikkeen tunnukset, Yhdysvalloissa parturinpylväs, Euroopassa verilautanen.

Parturit kirurgeina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajalla oli tavallista, että parturit suorittivat myös yksinkertaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä, kuten haavan sitomista, verisuonen avaamista, murtuneen raajan lastoittamista, paiseen puhkaisua ja entisajan alkeellista kirurgiaa. Näitä tehtäviä pidettiin tuolloin liian halpa-arvoisina papeille tai lääkäreille.[3][4] Toursin konsiili 1163 oli kieltänyt papeilta kirurgintoimet, minkä jälkeen tehtävät jäivät parturi-kirurgeille.[5][4] Heille jäi myös Galenoksen humoraalioppiin perustuva suoneniskentä, jonka avulla potilaasta poistettiin verta tavoitteena parempi nesteiden tasapaino. Tämä potilaalle yleensä haitallinen hoitokeino kehitettiin antiikin Kreikassa ja hylättiin vasta 1800-luvun loppupuolella.[6][7]

Parturit olivat muun muassa Englannissa järjestäytyneet uskonnolliseksi killaksi omine tunnuksineen. Englannissa kirurgit irrottautuivat heistä omaksi killakseen vuonna 1745. Parturiksi pääseminen vaati Englannissa vuoteen 1890 asti pitkän ajan oppipoikana. Parturista käytettiin nimitystä "Master". Britanniassa kirurgit käyttävät itsestään edelleen lyhennettä "Mr." eikä "Dr."[4]

Parturiliikkeen tunnukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Parturinlautanen Ranskasta vuodelta 1638. Sitä käytettiin parranajossa, mutta myös suoneniskennässä. Lautanen oli käytössä liikekilpenä myös Suomessa.

Parturien ammattikunnan tunnuksena Euroopassa oli verilautanen. Esinettä tarvittiin parranajon ohella suoneniskennässä. Romaanissaan Rouva Bovary Gustave Flaubert kirjoitti: kun tuuli, saattoi kuulla parturin kuparilautasten, liikkeen tunnusmerkkien, kirskuvan kahdessa tangossaan.[8] Verilautanen toimi parturien liikekilpenä myös Suomessa ainakin 1970-luvulle asti.[9][10][11]

Yhdysvalloissa ammattikunnan tunnuksena on ollut kirjava parturinpylväs. Sen päällä oli messinkivati symbolisoimassa verilautasta tai paikkaa iilimadoille. Pylvääseen tarttuminen ja sen puristaminen auttoi käsivarren verisuonten paikantamisessa. Iilimatoja käytettiin imemään verta potilaasta.[12]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Parta pois parturin tuolissa YLE Uutiset. 29.9.2010.
  2. ↑ Yrittäjyys parturi- ja kampaamoalalla Yrittäjyys parturi- ja kampaamoalalla viitattu=23.11.2020. Arkistoitu 25.2.2021. Viitattu 23.11.2020.
  3. ↑ Rantanen, Isak: Suuria lääkäreitä, s. 23 ja 126. Hämeenlinna: Karisto, 1966.
  4. ↑ a b c Barber Encyclopaedia Britannica. Viitattu 16.11.2020.
  5. ↑ The Renaissance and Its Influence on English Medicine, Surgery, and Public Health. British Medical Journal, 1.12.1945. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ William H. McNeill: Kansat ja kulkutaudit, s. 226–229. Vastapaino, 2004.
  7. ↑ Sovijärvi, Sini: Länsimaisen lääketieteen historiaa – osa 2. Nainen – noita ja lukutaidoton lääkäri YLE. Historia. 19.11.2016.
  8. ↑ Flaubert, Gustave: Rouva Bovary, s. 67. Otava, 1984.
  9. ↑ kilpi; verilautanen; parturin liikekilpi Finna. Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 16.11.2020.
  10. ↑ Parturi- ja kampaamomuseo - Lempäälä matkallakotimaassa.fi. Arkistoitu 29.9.2020. Viitattu 16.11.2020.
  11. ↑ Risteli, Leila: Neljän nesteen oppi tekee paluuta mediassa Kaleva. 20.5.2014. Viitattu 16.11.2020.
  12. ↑ History of the Barber’s Pole Pall Mall Barbers. Viitattu 16.11.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Parturi-kampaaja&oldid=22548826”