Vrouw Maria
Vrouw Maria (suom. Rouva Maria) on hollantilainen kauppa-alus, joka matkalla Amsterdamista Pietariin 3. lokakuuta 1771 törmäsi kariin Nauvon ulkosaaristossa ja upposi.[1]
Aluksen haaksirikosta tuli eräs Suomen etelärannikon kuuluisimmista aarrelaivalegendoista.
Rauno Koivusaaren johtama Pro Vrouw Maria -yhdistyksen sukeltajaryhmä löysi aluksen hylyn 28. kesäkuuta 1999. Hylky lepää meren pohjassa noin 41 metrin syvyydessä.[1]
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hylyn rungon pituus on noin 26 metriä ja leveys 7 metriä.[1]
Juha Flinkmanin mukaan itse laiva ei ole harvinaislaatuinen, mutta sen lasti on arvokas.[2]
Lasti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen ruumassa arvellaan olleen esimerkiksi taideaarteita, joita keisarinna Katariina Suuri ja muu Venäjän ylimystö oli tilannut Hollannista.[1]
Maalauksista kuuluisin oli Gerrit Doun kolmiosainen teos Lastenhuone, jota pidettiin yhtenä Hollannin kultakauden arvostetuimmista maalauksista.[2]. Sen arvo laskettaisiin nykyään kymmenissä miljoonissa euroissa[2]
Lisäksi lastina oli sokeria, väriaineita, sinkkiä ja kappaletavaraa. Miehistö ja paikallinen väestö ehti pelastaa osan lastista ennen aluksen uppoamista 8. lokakuuta 1771. Haaksirikosta pelastettua tavaraa myytiin myöhemmin Pietarissa.[1]
Sijainti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Museovirasto on tehnyt alueella kenttätutkimuksia. Hylyn uppoamispaikka on suojeltu ja ympärivuorokautisessa kameravalvonnassa. Suoja-alueelle ankkuroituminen on kiellettyä, ellei se liity vaarassa olevan aluksen meripelastukseen. Myös sukellustoiminta on luvanvaraista. Vrouw Maria sijaitsee itäkaakkoon Jurmon saaresta, Smedskären-nimisen saaren länsipuolella. Suoja-alue on n. 1,5 km halkaisijaltaan oleva ympyrä, jonka keskipisteenä on Namnlösan-niminen luoto. Sen koordinaatit ovat EUREF-FIN-järjestelmässä 59°46'28"N ja 21°47'10" E.lähde?
Kunto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen hylky on säilynyt poikkeuksellisen ehjänä.[1] Vrouw Marian, kuten muiden Itämeren hylkyjen, säilymistä on edesauttanut puisia hylkyjä tuhoavan laivamadon puuttuminen pohjoiselta Itämereltä. Säilymistä on edesauttanut myös se, että aluksen runko on tammea.[3]
Maaliskuussa 2008 valmistuneiden ultraääni- ja röntgentutkimusten mukaan hylky on säilynyt yllättävän hyvin ja se voitaisiin periaatteessa nostaa ja museoida. Hylyn nostaminen ja entisöiminen on kallista, mutta eräät venäläiset sijoittajat ovat olleet valmiit rahoittamaan operaatiota.[4] Hylyn nosto nousi jälleen helmikuussa 2017 tullut esille, ja sijoituspaikaksi kaavailtiin paikkaa, johon sittemmin lopullisesti hylätyssä suunnitelmassa ajateltiin Guggenheim-museota.[5]
Vrouw Mariasta ja sen löytämisestä kirjan kirjoittaneet Juha Flinkman ja Petri Puromies toteavat kuitenkin, että hylky säilyy hyvin siellä, missä se on, kun siihen ei kajota. Nostaminen ja konservointi ovat ongelmia, ja he ottavat vertauskohdaksi Vasa-laivan, jonka puuaines on alkanut hajota.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Riikka Alvik: "Vrouw Maria", s. 12–13. (Teoksessa Mereen menetetyt, uudelleen löydetyt) Kotka: Museovirasto, 2012.
- Juha Flinkman, Petri Puromies: Vrouw Marian viimeinen matka. Helsinki: Paasilinna, 2014. ISBN 978-952-299-033-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Alvik 2012, s. 13.
- ↑ a b c Hylyt | Itämeren pohjassa makaavan aarrelaivan ruumassa on kymmenien miljoonien arvoinen maalaus, joka pakattiin vesitiiviisti 1700-luvulla – ”Hylyn kohtaloon liittyy juuri taideteosten kunto” Helsingin Sanomat. 11.9.2021. Viitattu 11.9.2021.
- ↑ Maria Ala-Kuha: Vrouw Maria -hylky raottaa salaisuuksiaan Yle.fi, Radion kulttuuriuutiset. Viitattu 5.10.2010.
- ↑ Vrouw Marian hylky nostokunnossa Yle.fi. 31.10.2008. Yle Uutiset. Viitattu 3.10.2010.
- ↑ Vrouw Marian nosto taas esillä Yle.fi, uutiset. 16.2.2017. Viitattu 16.2.2017.
- ↑ Flinkman, Puromies, s. 137–138
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rauno Koivusaari & Mikko Heikkilä: Suomen rannikon aarrelaivat, s. 44–55. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16734-0
- Vrouw Maria -työryhmä: Vrouw Maria : selvitys tutkimuksista, tuloksista ja tulevaisuuden eri vaihtoehdoista. Museovirasto, meriarkeologian yksikkö, 2007. ISBN 978-951-616-168-9 Teoksen verkkoversio (pdf). (Arkistoitu – Internet Archive)
- Gerald Easter & Mara Vorhees: Vrouw Maria ja Katariina Suuren kadonnut aarre, 2021. Docendo Oy. Suomentanut Antti Immonen. ISBN 978-952-291-964-9.