Volvo S40 ja V50
| Volvo S40 / V50 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Belgia Etelä-Afrikka Kiina Malesia |
| Valmistaja | Volvo |
| Valmistusvuodet | 2004–2012 |
| Korimalli |
4-ovinen sedan 5-ovinen farmari |
| Luokka | C-segmentti |
| Edeltäjä | Volvo S40/V40 |
| Seuraaja | Volvo V40 |
| Teknisesti samankaltaisia |
Ford C-Max I Ford Escort Ford Focus II Ford Kuga I Mazda3 (BK) Mazda3 (BL) Mazda5 (CR) Mazda Biante Volvo C30 Volvo C70 II |
| Tekniset tiedot | |
| Pohjalevy | Volvo P1 |
| Moottori |
R4 R5 |
| Iskutilavuus | 1,6–2,5 l |
| Teho | 100–230 hv |
| Polttoaine |
bensiini diesel flexifuel |
| Vetotapa |
etuveto neliveto |
| Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen manuaali 5-vaihteinen automaatti 6-vaihteinen automaatti |
Volvo S40 ja V50 ovat Volvon vuosina 2004–2012 valmistamia keskiluokan automalleja, jotka korvasivat aiemman S40/V40-sarjan. S40:n ja V50:n rinnakkaismalleja ovat kolmiovinen hatchback-malli Volvo C30 sekä avomalli Volvo C70. C30, S40 ja V50 eivät saaneet itselleen suoria seuraajia, vaan ne kaikki korvasi hatchback-korinen Volvo V40.
Volvo S40 ja V50 (2004–2012)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sedan-korinen Volvo S40 tuli markkinoille vuoden 2004 alussa ja farmarimalli V50 hieman myöhemmin keväällä. Autot perustuvat Fordin, Volvon ja Mazdan yhteistyössä kehittämälle pohjalevylle.
Vuoden 2004 Euro NCAP -kolaritestistä S40 sai tulokseksi täydet viisi tähteä.[1]
Moottorivaihtoehtoina oli aluksi vain viisisylinterisiä Volvon N-sarjan bensiinimoottoreita. Vaihtoehdot olivat 2,4-litrainen (140/170 hv) sekä 2,5-litrainen T5 (220 hv). Muutamaa kuukautta myöhemmin tuli myös Fordin dieselmoottori 2,0 D (136 hv). Samaan aikaan mallistoa täydensi 1,8-litrainen (120 hv) bensiinimoottori, joka sekin oli peräisin Fordilta. Siitä tuli myös saataville 125-hevosvoimainen flexifuel-versio. Pienemmissä moottoreissa oli viisivaihteinen manuaalivaihteisto, 2,4-litraisiin sai myös viisiportaisen automaatin. 2,0 D oli varustettu kuusivaihteisella manuaalilla, T5:ssä oli kuusivaihteinen manuaali- tai viisiportainen automaattivaihteisto.[2]
Vuonna 2005 esiteltiin edullisemmiksi vaihtoehdoiksi Fordin 1,6-litraiset bensiini- (100 hv) ja dieselmoottorit (109 hv) sekä malliston yläpäähän nelivetoinen T5 AWD. Vuonna 2006 uudeksi moottorivaihtoehdoksi tuli Fordin 2,0-litrainen (145 hv). Uusi dieselmoottori oli Volvon oma 2,4-litrainen D5 (180 hv), jonka sai ainoastaan automaattivaihteisena.
Vakiovarustukseen kuului kuusi turvatyynyä, ABS-jarrut hätäjarruassistentilla, ESP, 15 tai 16 tuuman teräsvanteet pölykapselein (moottorista riippuen), kauko-ohjattu keskuslukitus, lämmitettävät etuistuimet, manuaali-ilmastointi, lukuvalot edessä ja takana, sähköikkunat edessä ja takana sekä lämmitettävät sähköpeilit.
Kineticissä oli lisäksi 15 tai 16 tuuman kevytmetallivanteet (moottorista riippuen), automaatti-ilmastointi, sumuvalot, nahkaverhoiltu monitoimiohjauspyörä ja vaihteenvalitsimen nuppi, ajotietokone, takaistuimen keskikyynärnoja ja valaistut meikkipeilit. T5 oli aina lähtöhintaisena Kinetic-tasoinen.
Momentumiin kuului kojelaudan alumiini- tai puujäljitelmäkoristeet, automaattisesti himmenevä taustapeili, vakionopeudensäädin, tuulilasinpyyhinten sadetunnistin ja korinväriset kylkilistat.
Ylellisimmässä Summumissa oli nahkaverhoilu, sähkötoiminen kuljettajan istuin muistilla, sähköisesti taittuvat peilit maavaloilla sekä bi-xenon-ajovalot.
Mallivuodelle 2007 esiteltiin urheilulliset R-Design-mallit molemmista korimalleista. Niissä oli urheilullisemmat puskurit ja helmalevikkeet, 17 tuuman kevytmetallivanteet, urheiluistuimet, R-Design-mittaristo ja -ohjauspyörä, alumiinipolkimet sekä tummat lattiamatot vaaleilla nahkasaumoilla.
Huhtikuussa 2007 esiteltiin uudistuneet S40- ja V50-mallit. Sedan ja farmari erottuivat nyt keulan ilmeiltään entistä enemmän toisistaan. Uudet takavalot toimivat LED-tekniikalla ja niihin tuli hätäjarrutustoiminto, jolloin ne vilkkuvat voimakkaan jarrutuksen aikana. Sisätiloihin tuli entistä enemmän säilytystiloja. T5-moottorin teho kasvoi 230 hevosvoimaan. Samalla D5 tuli saataville myös manuaalivaihteisena.
-
Volvo V50 -
Facelift-mallin Volvo S40. -
Facelift-mallin Volvo V50. -
Facelift-mallin Volvo V50 R-Design.
_%E2%80%93_Frontansicht,_12._M%C3%A4rz_2011,_D%C3%BCsseldorf.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Volvo S40 2004 Euro NCAP. Viitattu 18.2.2018. (englanniksi)
- ↑ Autoesittely Volvo S40 ja V50 2004–2012 Autotalli.com. Viitattu 27.6.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volvo S40 Wikimedia Commonsissa
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volvo V50 Wikimedia Commonsissa