Voittamaton isku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Voittamaton isku
Best of the Best
Ohjaaja Bob Radler
Käsikirjoittaja
Tuottaja Phillip Rhee
Peter Strauss
Säveltäjä Paul Gilman
Kuvaaja Doug Ryan
Leikkaaja William Hoy
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Movie Group
Levittäjä Netflix
Ensi-ilta 1989
Kesto 94 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Voittamaton isku (videojulkaisuna alkuperäisnimellä Best of the Best) on Bob Radlerin ohjaama yhdysvaltalainen toimintaelokuva vuodelta 1989. Elokuva sijoittuu taekwondo-taistelulajin maailmaan. Eric Robertsin esittämä viisivuotiaan pojan yksinhuoltajaisä pääsee vaikeuksien kautta Yhdysvaltojen maajoukkueeseen ottelemaan Etelä-Koreaa vastaan.[1]

 James Earl Jones  valmentaja Frank Couzo  
 Eric Roberts  Alex Grady  
 Phillip Rhee  Tommy Lee  
 Christopher Penn  Travis Brickley  
 John Dye  Virgil Keller  
 David Agresta  Sonny Grasso  
 Tom Everett  apulaisvalmentaja Don Peterson  
 Sally Kirkland  Kathryn Wade  
 Louise Fletcher  rouva Grady, Alexin äiti  
 Edan Gross  Walter Grady, Alexin poika  
 Hee Il Cho  korealainen valmentaja  
 Simon Rhee  Dae Han Park  
 James Lew  Sae Jin Kwon  
 Ken Nagayama  Yung Kim  
 Ahmad Rashād  tv-toimittaja  
 Ho Sik Pak  Han Cho  
 Dae Kyu Chang  Tung Sung Moon  

Vastaanotto ja jälkimaine

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien televisiosivulla Mikael Fränti kiittelee, että tämä ”törkyinen, uskomatonta karate-väkivaltaa ja USA:n muskeliuhoa tirskuva toimintaelokuva” on MTV:n ohjelmistossa piilotettu puolenyön jälkeiseen lähetysaikaan.[1] Video-oppaassa vuodelta 1994 Kari Salminen valittaa, etteivät nimekkäät näyttelijätkään voi mitään Karate Kid -kliseitä toistavan materiaalin köyhyydelle. Hän antoi elokuvan Suomessa julkaistulle VHS-kasettiversiolle yhden tähden viidestä, mikä teoksen mukaan vastaa sanallista arviota ”huono”.[2]

Myös elokuvan jatko-osa Best of the Best II (1992) julkaistiin suomenkielisenä VHS-videona. Video-oppaan Kari Salminen piti sitä edeltäjää parempana ja antoi sille kaksi tähteä viidestä.[2]

  1. a b Fränti, Mikael: Elokuvat. Helsingin Sanomat, 4.12.1996, s. D9. Digilehden juttu (tilaajille). Viitattu 30.11.2017.
  2. a b Bello Romano (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0