Voittajan vankkurit
Voittajan vankkurit tai bandwagon-ilmiö (engl. bandwagon effect) on väitetty psykologinen ilmiö, jossa ihmiset siirtyvät voittajan puolelle. Poliittisten vaalien yhteydessä ilmiö tarkoittaa sitä, että mielipidemittauksissa suositun puolueen kannatuksen kasvu ruokkii itseään, kun äänestäjät siirtyvät todennäköisen vaalivoittajan kannattajiksi.[1]
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilmiön nimitys on käännöslaina englannin kielestä. Se viittaa sirkuksen tai karnevaalin soittokunnan vaunuun (engl. bandwagon), joka houkuttelee musiikillaan väkeä kulkueeseen.[2]
Syyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Täsmennys: Suomessa ei ole kuin piilevä äänikynnys, mutta monissa maissa on laissa asetettuja raja-arvoja. Lisäksi kaksipuoluejärjestelmässä pienpuolueille annetut äänet menevät muutenkin varmemmat hukkaan. |
Kannatuskyselyn suosikki voi saada uusia kannattajia siksi, että äänestäjät näkevät sen korkean suosion todisteena sen oikeellisuudesta.[3] Ennakkosuosikin asemaan päässeen ehdokkaan arvellaan innostavan liikkuvia äänestäjiä myös pelkällä menestyksellään. Äänestäjä voi myös hypätä odotetun voittajan kelkkaan ajatellessaan, että pienelle puolueelle annettu ääni menee hukkaan. Tätä kokemusta vahvistaa korkea piilevä äänikynnys. Ilmiön voimakkuutta voi lisätä myös se, jos liikkuvien äänestäjien määrä on kasvanut.[1]
Yleisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voittajan vankkurit -ilmiötä on tutkittu jo 1900-luvun alusta lähtien, mutta kiistattomasti sen olemassaoloa ei ole kyetty osoittamaan. Sitä on vaikea tutkia, eikä tutkimuksissa ole saatu johdonmukaista tukea sen vaikutuksesta ihmisten käyttäytymiseen.[1] Eri tutkimuksissa ilmiön voimakkuudeksi on saatu 5–10 prosenttia. Suomessa vuonna 2008 tehdyssä kyselytutkimuksessa kahdeksan prosenttia vastaajista kertoi äänestävänsä mieluimmin mielipidekyselyissä menestyvää ehdokasta tai puoluetta.[2]
On arveltu, että ilmiö vaikuttaa voimakkaimmin enemmistövaalitapaa käyttävissä maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Kaksivaiheisessa vaalissa ilmiön on esitetty vaikuttavan ensimmäisen kierroksen voittajan eduksi toisella kierroksella. Suhteellista vaalitapaa käyttävissä vaaleissa ilmiötä on kuitenkin ollut vaikea havaita johdonmukaisesti. Yksi syy siihen on se, että kun puolueiden kirjo on suuri, myös niiden välisellä valinnalla on useita vaikuttimia.[1]
Voittajan vankkurit -ilmiön on esitetty voivan jatkua vaalien jälkeen, kun vaalivoittajan kannatus jatkaa nousuaan ja vaalit hävinneen puolueen kannatus jatkaa laskuaan muutaman kuukauden ajan.[1]
Vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jotkut ovat esittäneet, että voittajan vankkurit -ilmiön seurauksena kannatusmittaukset johdattelevat äänestäjiä ja vääristävät vaalitulosta. Joissakin maissa kannatusmittausten julkaiseminen onkin kiellettyä viimeisinä viikkoina ennen vaaleja.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Erkka Railo: Voittajan vankkureilla kohti kuntavaaleja 7.11.2016. Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskus. Viitattu 27.11.2021.
- ↑ a b c Juho Rahkonen: Rahkonen: Houkuttavatko voittajan vankkurit? Suomen Kuvalehti. 17.10.2008. Viitattu 27.11.2021.
- ↑ Gunitskiy, Vsevolod (päätoim. Kurian, George Thomas): ”Bandwagoning”, The Encyclopedia of Political Science, s. 120. CQ Press, 2011. ISBN 978-1-933116-44-0