Vladimirin palatsi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vladimirin palatsi Pietarin-Paavalin linnoitukselta kuvattuna.

Vladimirin palatsi (ven. Влади́мирский дворе́ц, Vladimirskij dvorets) on Aleksanteri II:n pojan, Venäjän suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitš Romanovin entinen palatsi, joka sijaitsee Pietarin keskustassa Nevan rannalla Pietari-Paavalin linnoitusta vastapäätä. Arkkitehtuuriltaan se edustaa uusrenesanssia. Se on yksi viimeisistä Pietariin rakennetuista tsaarillisista palatseista. Sen suunnitteli arkkitehtiryhmä, johon kuuluivat Vasili Kenel, Aleksandr Rezanov, Andrei Huhn, Ieronim Kitner, Vladimir Shreter ja Maximilian Messmacher. Rakennustyöt rantakadulla kestivät vuodesta 1867 vuoteen 1872, ja lisärakentaminen ja laajennukset jatkuivat 1880- ja 1890-luvuilla. Suuria kunnostustöitä tehtiin 1980-luvulla sekä vuonna 2010.[1]

Vladimirin palatsissa ja sen siivissä on yhteensä 360 huonetta, jotka edustavat useita eri tyylisuuntia.

Neuvostoaikana talossa toimi valtiollisena Tiedemiesten talona (Дом Учёных). Sen sisusta on kuitenkin saatu suurilta osin palautettua vastaamaan tsaarin ajan ulkoasua.