Vladimir Kogan
Vladimir Igorevitš Kogan (ven. Влади́мир И́горевич Ко́ган; 27. huhtikuuta 1963 Leningrad – 19. kesäkuuta 2019[1] Moskova) oli pietarilainen liikemies. Hän on ollut liikekumppanina muun muassa Oleg Deripaskan kanssa. Hän oli pankkiiri ja mukana Rosstroissa. [10] (Arkistoitu – Internet Archive) [11]. Hän oli Bankers' House St. Petersburgin hallituksen puheenjohtaja. Bankers' House St. Petersburg omisti Promstroibankin Pietarissa. [12] [13] [14] (Arkistoitu – Internet Archive). Hänellä sanottiin olevan läheiset yhteydet Vladimir Putiniin.
Kogan ja hänen liikekumppaninsa ovat siirtyneet myös kiinteistöalalle. Sen jälkeen kun Kogan myi omistustaan Promstroibankissa, tuli hänestä Venäjän federaation rakennusvalvontaviraston varajohtaja. [2][3][4]
Vladimir Kogan yritti aikanaan saada Ilim Pulpilta Oleg Deripaskan kanssa haltuunsa Bratskin, Ust-Ilimskin ja Kotlasin paperitehtaita. [5][6][7]
Hän toimii lisäksi myös elokuva-alalla. [8]
Vladimir Koganin kontrolloima Promstroibak on tukenut Valentina Matvijenkoa tukevaa mediaa Pietarin kuvernöörinvaalissa. Neljä päivää ennen kuvernöörinvaalia pidätti sisäministeriö neljä tšetseenimiestä epäiltynä kuulumisesta Pietarissa vaikuttavaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen, jolla olisi suhteita myös tšetseenikapinallisiin. Tieto epäiltyjen kiinniotosta sekä siitä, että yhdellä epäillyistä oli matkapuhelin, joka kuului vastaehdokas Markovan yhteyksiä Beljajevin kampanjaan ylläpitävälle henkilölle vuodettiin julkisuuteen ennen vaaleja. [9]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vladimir Kogan oli palkintolautakunnan johtajana 2002, kun Venäjän 10 000 dollarin arvoinen bestseller -palkinto annettiin Aleksandr Prokhanoville kirjasta Gospodin Geksogen (Herra Heksogeeni). Kirja kuvaa fiktiivisesti vuoden 1999 kerrostaloräjäytyksiä, salaliittoa. Kirjassa Vladimir Putin on Valittu ensimmäinen. Prokhanov lahjoitti palkinnostaan Eduard Limonovin puolueelle.[10]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Умер владелец «Уралсиба» Владимир Коган lenta.ru, 20. kesäkuuta 2019
- ↑ The St. Petersburg Times:Local Financier Set For State Role, Anna Sherbakova, Anatoly Temkin, Yelena Ragozina and Boris Grozovsky, 13.1.2006 [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ The St. Petersburg Times:Wealthy Bankers Turn Property Investors, Andrei Musatov and Anna Shcherbakova, 9.8.2005 [2] (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ The St. Petersburg Times:Pressure On Dam Finally Threatens Breakthrough, Yekaterina Dranitsyna (Jekaterina Dranitšnaja), 1.11.2005 [3] (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Radio Free Europe:Paper and pulp wars continue, Daniel Kimmage, 7.1.2004 [4]
- ↑ The St. Petersburg Times:Corruption Casualties in The Battle for Ilim Pulp, Yulia Latynina (Julija Latynina), 27.8.2002 [5] (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ The Financial Times:Russia's rising tycoons, Robert Cottrell 6.8.2002 [6][vanhentunut linkki]
- ↑ Novaja gazeta 21.10.-23.10.2002 ja Nezavisimaja gazeta 18.10.2002 via Venäjän ja Itä-Euroopan Instituutti: [7] (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ The Carnegie Center:Stealth Authoritarianism: Setting the Stage for the Federal Election Cycle in St. Petersburg, Gordon M. Hahn, 4.11.2003 [8] (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Radio Free Europe:Book on 1999 apartment-block bombings wins national award, 10.6.2006 [9] (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Catherine Belton: The Friends of Vladimir - The new crony capitalists are Putin's pals from St. Petersburg Business Week 4.12.2002
- 20 perhettä, jotka omistavat Venäjän (Arkistoitu – Internet Archive). www.venajanaika.fi
- Valtion edut kyykyttävät ulkobisnestä Venäjällä. taloussanomat.fi