Vladimir Jadov
Vladimir Jadov (25. huhtikuuta 1929 Leningrad, Neuvostoliitto – 2. heinäkuuta 2015 Moskova, Venäjä) oli venäläinen sosiologi.[1]
Jadov kuului alansa ensimmäisiin, jotka alkoivat uudistaa Stalinin aikana kuollutta tutkimusta. Alalla ei ollut Neuvostoliitossa koulutusta. Filosofi Jadov kiinnostui sosiologiasta ja psykologiasta, joten hän oli niissä itseoppinut. Vielä Stalinin jälkeenkään varsinainen tieteellinen tutkimus ei ollut vapaata, sillä teorioihin suhtauduttiin porvarillisena oppina. Jadov aloitti sosiologian parissa 1960-luvun suojasään aikana, mutta kausi loppui brežneviläisyyden puristuksessa.[1]
Andrei Žravomyslovin kanssa Jadov kirjoitti laajalti tunnetun teoksen Ihminen ja hänen työnsä (ei suom.), jonka uusi laitos Ihminen ja hänen työnsä Neuvostoliitossa ja sen jälkeen (ei suom.) ilmestyi vuonna 2003. Jadovin ympärille syntyi koulukunta, ja hänen oppilaanaan oli monta sosiologipolvea. Hän oli mukana kansainvälisissä järjestöissä ja alan lehtien toimittaja.[1]
Jadov oli Helsingin yliopiston ja Tarton yliopiston kunniatohtori.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Markku Kivinen, J. P. Roos: Neuvostoliiton ja Venäjän kärkisosiologi. Helsingin Sanomat, 31.7.2015, s. B 13. Artikkelin verkkoversio.
