Pikkusivettikissa
| Pikkusivettikissa | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Eutheria |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Alalahko: | Feliformia |
| Heimo: | Sivettieläimet Viverridae |
| Alaheimo: | Sivettikissat Viverrinae |
| Suku: |
Viverricula Hodgson, 1838 |
| Laji: | indica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Viverricula indica |
|
 Pikkusivettikissan levinneisyys |
|
| Alalajit[2] | |
|
Useita alalajeja
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Pikkusivettikissa (Viverricula indica) on sivettieläinten (Viverridae) heimoon kuuluva trooppisilla maa-alueilla elävä tasalämpöinen ja endoterminen nisäkäslaji. Se on sukunsa Viverricula ainoa laji.[2]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkusivettikissan pituus vaihtelee 75 senttimetristä hieman yli metriin. Lajin paino vaihtelee kahden ja neljän kilogramman välillä ja on keskimäärin 2,7 kilogrammaa. Urokset ovat yleensä naaraita suurikokoisempia. Karvapeite on väritykseltään ruskea, keltainen tai kellanruskea. Kaulassa on mustia tai valkoisia renkaita. Myös ruumissa on pieniä pilkkuja, jotka muuttuvat mustiksi juoviksi kohti musta- ja valkoraitaista häntää. Tassut ovat tummanruskeita tai mustia. Rinnan väritys on vaaleammanruskea tai harmaa ja siinä on vain vähän kuvioita. Siveteistä (Viverra) pikkusivettikissa eroaa siten, että se on huomattavasti pienempi, siltä puuttuu siveteillä oleva selässä sijaitseva harja, sillä on pienempi rako korvien välissä ja lisäksi sillä on myös lyhyempi kuono kuin siveteillä.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkusivettikissaa tavataan Aasiassa, missä sen levinneisyysalue rajoittuu idässä Kiinan etelä- ja keskiosiin ja ulottuu lännessä Indokiinaan ja Intiaan. Etelässä se on levinnyt Indonesian Sumatraan, Jaavaan ja Baliin asti. Se on myös levinnyt vieraslajina Sansibariin, Madagaskariin, Komoreihin ja Sokotraan sekä useille Filippiinien saariin. Pikkusivettikissan elinympäristöt ovat hyvin vaihtelevia, koska se on sopeutuneet moniin erilaisiin elinolosuhteisiin laajalla levinneisyysalueellaan. Ne elävät monin paikoin ihmisen läheisyydessä, eivätkä ole häiriintyneet ihmisten tunkeiluista. Usein ne jopa syövät siipikarjaa ja elävät katuojissa, ulkorakennuksissa tai jopa kaatopaikoilla. Ne suosivat avoimia alueita ja niitä havaitaan paljon harvemmin tiheissä sademetsissä kuin jokien läheisyydessä, lehtipuumetsissä ja preerialla.[3]
Ravinto ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkusivettikissan ravintoa ovat pienet selkärankaiset, eritoten jyrsijät. Ne ovat kuitenkin opportunistisia ja voivat syödä myös hedelmiä, haaskoja ja ihmisten jätteitä. Pikkusivettikissat ovat tavallisesti, lisääntymiskauden ulkopuolella, epäsosiaalisia ja elävät yksin. Ne saavat poikasia yleensä kerran vuodessa, vaikkakin joillakin alueilla tätä tapahtuu ympäri vuoden. Vankeudessa tehtyjen tutkimusten perusteella pikkusivettikissa saa kerralla kahdesta viiteen poikasta ja vieroittaa ne 4–4,5 kuukauden ikäisinä. Pikkusivettikissat ovat eläneet vankeudessa aina 22-vuotiaiksi.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Choudhury, A., Duckworth, J.W., Timmins, R., Chutipong, W., Willcox, D.H.A., Rahman, H., Ghimirey, Y. & Mudappa, D.: Viverricula indica IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Viverricula indica Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Shirley, E.: Viverricula indica Animal Diversity Web. 2009. Viitattu 8.2.2020. (englanniksi)