Viulukonsertto nro 2 (Paganini)
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Niccolò Paganini sävelsi toisen viulukonserttonsa h-mollissa (La campanella; op. 7, MS 48) vuonna 1826. Sen "kelloa" merkitsevä lisänimi tulee triangelin käytöstä viimeisen osan kuuluisassa teemassa. Kun Paganini sävelsi teostaan, oli hän jo vakiinnuttanut maineensa viuluvirtuoosina; kenties tästä syystä hän toisessa viulukonsertossaan keskittyykin enemmän melodioihin ja tematiikkaan kuin tekniikkaan. Teoksessa, varsinkin sen avausosassa, kuuluu Rossinin vaikutus.[1]
Franz Liszt käytti viimeisen osan rondoteemaa teoksessaan Études d'exécution transcendante d'après Paganini.[1]
Osat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Allegro maestoso
- Adagio
- Rondo