Vita Palamar

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Maa:  Ukraina
Naisten yleisurheilu
Sisäratojen MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Valencia 2008 korkeushyppy

Vita Palamar (ukr. Віта Паламар, s. 12. lokakuuta 1977) on ukrainalainen korkeushyppääjä.[1]

Palamar sijoittui junioreiden MM-kilpailuissa Sydneyssä 1996 kuudenneksi tuloksella 185 cm. Gentin sisäratojen EM-kilpailuissa 2000 hän oli viides ylitettyään 192. Sydneyn olympialaisissa hän sijoittui seitsemänneksi tuloksella 196. Vuonna 2001 hän oli viides sekä Lissabonin sisäratojen että Edmontonin ulkoratojen MM-kilpailuissa. Lisäksi hän voitti kultaa Pekingin universiadeissa ja sijoittui viidenneksi GP-finaalissa.[1]

Palamar sijoittui viidenneksi Pariisin MM-kilpailuissa 2003 tuloksella 195 cm. Myöhemmin samana syksynä hän oli IAAF:n yleisurheilufinaalissa Monacossa toinen sivuttuaan ennätystään 201 cm. Hän oli hypännyt saman tuloksen aiemmin Zürichissä 15. elokuuta 2003. Budapestin sisäratojen MM-kilpailuissa 2004 hän sijoittui neljänneksi tuloksella 197. IAAF:n yleisurheilufinaalissa hän oli samana vuonna kahdeksas.[1]

Palamar sijoittui vuonna 2005 toiseksi Euroopan cupissa ja IAAF:n yleisurheilufinaalissa. Helsingin MM-kilpailuissa hän oli viides tuloksella 193 cm. Vuonna 2007 hän sijoittui seitsemänneksi Osakan MM-kilpailuissa ja kuudenneksi IAAF:n yleisurheilufinaalissa. Valencian sisäratojen MM-kilpailuissa 2008 hän saavutti pronssia halliennätyksellään 201. Pekingin olympialaisissa hän sijoittui alun perin viidenneksi tuloksella 199. Berliinin MM-kilpailuissa 2009 hän karsiutui loppukilpailusta.[1]

Palamarin Pekingin olympialaisissa 2008 antama dopingnäyte osoittautui vuonna 2016 tehdyissä uusintatesteissä positiiviseksi.[2] Hän sai kahden vuoden kilpailukiellon ajalle 6.9.2016–5.9.2018 ja kaikki hänen tuloksensa aikaväliltä 23.8.2008–22.8.2010 hylättiin takautuvasti.[3]

  1. a b c d Vita Palamar Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi) Viitattu 25.8.2009
  2. IOC sanctions 16 athletes for failing anti-doping tests at Beijing 2008 International Olympic Committee. 17.11.2016. Viitattu 31.5.2017.
  3. IAAF Newsletter 183. 31.5.2017. IAAF