Vissarion Šebalin

Vissarion Jakovlevitš Šebalin (ven. Виссарион Яковлевич Шебалин; 11. kesäkuuta (J: 29. toukokuuta) 1902 Omsk, Venäjä – 29. toukokuuta 1963 Moskova, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen säveltäjä ja sävellyksenopettaja.

Šebalinin vanhemmat olivat opettajia. Hän opiskeli musiikkia aluksi Omskissa. Moskovaan hän matkusti 20-vuotiaana, koska Šebalinin professori Omskissa oli suositellut tätä näyttämään ensimmäisiä sävellyksiään Nikolai Mjaskovskille ja Reinhold Glièrelle. Molemmat pitivät hänen töistään. Šebalin valmistui Moskovan konservatoriosta 1928. Hänen diplomityönsä oli ensimmäinen sinfonia, jonka hän omisti opettajalleen Mjaskovskille. Hän omisti myös viimeisen viidennen sinfoniansa Mjaskovskin muistolle.

1920-luvulla Šebalin oli paikallisen Modernin musiikkiyhdistyksen jäsen ja hän osallistui myös moskovalaisten muusikkojen informaaliin piiriin elli "Lamm:in ryhmään". Ryhmä nimettiin konservatorion professori Pavel Lammin mukaan, jonka asunnossa se kokoontui. Šebalin oli myös Dmitri Šostakovitšin läheinen ystävä.

Valmistumisensa jälkeen Šebalin työskenteli konservatoriossa professorina ja hänestä tuli myös Gnesinin musiikki-instituutin sävellysluokan johtaja 1935. Hän oli eräs Moskovan säveltäjäliiton perustajista ja sen puheenjohtaja 1941-42, Moskovan konservatorion rehtori 1942-48 sekä myös Moskovan keskusmusiikkikoulun taiteellinen johtaja vaikeina sotavuosina. Šebalin joutui poliittiseen epäsuosioon Andrei Ždanovin taiteilijoihin suuntaamassa puhdistuksessa 1948, missä häntä syytettiin mm. Šostakovitšin ja Sergei Prokofjevin kanssa "formalisteiksi".

Šebalinin sävellysoppilaita olivat muun muassa Lydia Auster, Edison Denisov, Grigori Frid, Tihon Hrennikov, Karen Hatšaturjan ja Alexandra Pahmutova.

Vissarion Šebalin sävelsi monentyylistä musiikkia, kuten oopperaa, sinfonioita, jousikvartettoja, trioja ja sonaatteja, kuoromusiikkia, romansseja, lauluja, sekä musiikkia teatteriin, radioon ja elokuviin. Hänet on haudattu Novodevitšin hautausmaalle Moskovassa.