Muuntaja
Muuntaja on sähkömagneettinen laite, joka muuttaa vaihtosähkön jännitteen tai virran toiseksi samantaajuiseksi jännitteeksi tai virraksi. Yksinkertaisessa muuntajassa saman rautasydämen ympärillä on kaksi toisistaan eristettyä käämiä, ensiökäämi ja toisiokäämi. Energia siirtyy virtapiiristä toiseen käämien välisen keskinäisinduktanssin välityksellä: ensiökäämissä kulkeva vaihtovirta synnyttää rautasydämeen muuttuvan magneettivuon. Se puolestaan indusoi toisiokäämin napoihin sen kierrosmäärää vastaavan jännitteen (sähkömotorisen voiman). Muuntaja ei toimi tasavirralla, koska vain magneettikentän vaihtelut tuottavat jännitettä toisiokäämiin. Yleisiä muuntajia ovat sähköverkon jakelumuuntajat. Monet tavalliset laitteet kuten verkkokäyttöisten laitteiden virtalähteet, laturit, taajuusmuuttajat ja vaihtosuuntaajat sisältävät muuntajan tapaan toimivia käämityksiä, mutta niiden lisäksi myös elektronisia komponentteja.
Muuntosuhde
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muuntosuhteella tarkoitetaan muuntajan ensiö- ja toisiokäämien jännitteiden suhdetta,[1] joka häviöttömässä muuntajassa on yhtä suuri kuin käämien kierroslukujen suhde tai virtojen suhteen käänteisarvo:
missä on ensiökäämin jännite, toisiokäämin jännite, ensiökäämin kierrosten lukumäärä, toisiokäämin kierrosten lukumäärä, on ensiökäämin virta ja toisiokäämin virta.
Muuntosuhde on siis käytännöllisesti katsoen sama kuin ensiö- ja toisiokäämien johdinkierrosten lukumäärien suhde. Piireissä kulkevien virtojen suhde on tähän nähden käänteinen.
Ideaalisessa muuntajassa muuntajan ensiöpuolelle syötetty teho, eli virran ja jännitteen tulo, on yhtä suuri kuin toisiopuolelta otettu teho. Kaavana tämä ilmaistaan muodossa
missä ja ovat ensiö- ja toisioteho.
Käytännön muuntajissa osa tehosta menee muun muassa lämpöhäviöihin ja muuntaja lämpenee vähän. Energiansiirtoon käytetyissä muuntajissa hyötysuhde on kuitenkin melko hyvä.
Muuntaja ja impedanssi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensiökäämin impedanssi, joka ideaalisessa käämissä aiheutuu yksinomaan sen induktanssista, on yhtä suuri kuin piirin jännitteen ja siinä kulkevan virran suhde, ja edellä olevista yhtälöistä seuraa, että tämä impedanssi on verrannollinen käämin kierrosluvun neliöön.[2] Jos toisiopiirissä kulkevaan virtaan kohdistuu impedanssi Z2, tämä näkyy ensiöpiirin puolelta mitattuna impedanssina[3]
- .
Rautasydämen rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Usein muuntajan rautasydän kootaan toisistaan eristetyistä muuntajalevyistä (dynamolevyistä). Muuntajalevyt eristetään toisistaan, koska näin sydämeen indusoituvat pyörrevirrat vähenevät, muuntaja lämpenee vähemmän ja hyötysuhde paranee.
Muuntajat energiatekniikassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koska virtajohtimissa tapahtuvat lämpöhäviöt ovat verrannollisia virran voimakkuuden neliöön, sähköenergian siirrossa on edullista käyttää mahdollisimman pientä virtaa ja vastaavasti suurta jännitettä, etenkin siirrettäessä energiaa pitkiä matkoja. Siksi energialaitoksissa tuotettava sähköenergia muunnetaan generaattorin muodostamasta muutamasta kilovoltista ylöspäin jopa useaan sataan kilovolttiin. Tällainen suurjännite voidaan voimalinjoja pitkin siirtää pitkiäkin matkoja vähähäviöisesti.
Jakeluverkossa voimalinjat taas päätyvät muuntoasemille, joissa suurjännite muunnetaan pienemmäksi, kotitalouksien käyttöön sopivaksi verkkojännitteeksi.
Sähköverkkojen automaatiojärjestelmissä käytetään mittamuuntajia muuntamaan mitattavan kohteen jännite tai virta mittalaitteille tai releille sopivaksi.
Muuntajien muita sovelluksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elektroniikassa muuntajia voidaan teholähteiden lisäksi käyttää myös impedanssitasojen sovittamiseen muun muassa audio- ja radiotekniikassa.
Sähkötekniikassa muuntajia käytetään myös erottamaan virtapiirejä galvaanisesti toisistaan. Tällaisia muuntajia kutsutaan suojaerotusmuuntajiksi. Suojaerotusmuuntaja on hyödyllinen laite esimerkiksi sähkökokeita suoritettaessa, koska galvaanisesti verkosta erotetun jännitteen ja maan (esimerkiksi vesijohdot) välillä ei ole potentiaalieroa, eikä suojaerotusmuuntajan antamasta jännitteestä voi saada sähköiskua koskettaessa yhtä aikaa maahan ja jännitteiseen johtimeen.
Tavanomaisten jännitemuuntajien lisäksi käytetään myös erityisiä virtamuuntajia. Virtamuuntajissa toisiopiiriä käytetään kuormitettuna lähes oikosulussa. (Esim. hitsausmuuntaja)
Erilaisia muuntajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Kolmivaihesuurjännitemuuntajan käämitys
-
110 kV suurjännitemuuntajia muuntoasemalla
-
220 V:n – 440 V:n suurjännitesovelluksen virroitusmuuntaja, jolta saadaan mm. 220 V:n ja 24 V:n jännitteet. Kyseistä muuntajaa voidaan käyttää myös suojaerotusmuuntajana.
-
Suurjännitesovelluksen virroitusmuuntaja. Kuvassa alla ensiökäämityksen sisääntulojännitteet ja yllä ulostulo 220 V ja 24 V.
-
Puistomuuntamo
-
Tolppamuuntaja
-
Tornimuuntaja
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kalliomäki Kalevi: ”Sähkömittaustekniikan perusteet”, Tekniikan käsikirja Osa 3, s. 124. Jyväskylä: Gummerus, 1969.
- ↑ Flanagan, William M. (1993-01-01). Handbook of Transformer Design and Applications. McGraw-Hill Professional. Chap. 1, p. 1–2. ISBN 0070212910
- ↑ Haikonen Terho: ”Tehomuuntajat ja kuristimet”, Tekniikan käsikirja Osa 3, s. 619. Jyväskylä: Gummerus, 1969.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Voipio, Erkki: Sähkö- ja magneettikentät. (Moniste 381) Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2
- Voipio, Erkki: Virtapiirit ja verkot. Helsinki: Otatieto, 2001 (1976). ISBN 951-672-082-X
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta muuntaja Wikimedia Commonsissa