Vironruotsi
Vironruotsi (ruots. estlandssvenska, vir. rannarootsi keel) on Virossa historiallisesti laajalti puhuttu ruotsin kielen murre. Vironruotsi kuuluu itäisiin ruotsin murteisiin suomenruotsin ohella.[1] Ruotsin kieli tuli Viroon Ruotsin valtakunnan aikaisten muuttoaaltojen mukana. Maantieteellisesti vironruotsi rajoittuu lähinnä Viron rannikolle ja saaristoon sekä Ukrainan Gammalsvenskbyhyn, jonne muutti vironruotsalaisia Hiidenmaalta 1700-luvun loppupuolella.[2] Joillakin vironruotsin puhuma-alueilla, lähinnä saarilla, on myös ruotsinkielinen nimi: Hiidenmaa (Dagö), Saarenmaa (Ösel), Vormsi (Ormsö) ja Ruhnu (Runö). Myös Noarootsin niemi, joka aiemmin oli saari, tunnetaan nimellä Nuckö.[3]
Piirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vironruotsiin on tullut vaikutteita viron kielen ääntämyksestä ja kieliopista. Samoin vironruotsi vaikutti lähialueiden viron kieleen. Vironruotsissa on säilynyt joitakin vanhoja skandinaavisia sanoja, mikä voidaan selittää vironruotsin puhuma-alueen eristyneisyydellä ruotsinruotsista.[4] Vanhojen piirteidenssä takia ruotsinruotsin puhujat eivät välttämättä ymmärrä sitä täysin. Ero on suunnilleen sama kuin viron kielen ja seton kielen välillä.[5]
Murteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vironruotsi jakautuu neljään omaan murrealueeseensa: läntinen (Hiidenmaa, Noarootsin niemimaa ja Vormsi), itäinen (Pakrin saaret, Kurkse ja Vipall), Ruhnu-Saarenmaan murteet (Ruhnu ja Saarenmaa) ja Naissaaren murteet (Naissaari).[2] Vironruotsalaiset käyttävät näistä alueista nimitystä Aiboland. Erot murteiden välillä voivat olla suuriakin ääntämyksen, sanaston ja kieliopin osalta.
Nykytilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vironruotsi kielenä on lähes täysin sammunut.[6] Hiidenmaan murre hävisi Hiidenmaalta, mutta se säilyi Ukrainan Gammalsvenskbyssä, jonne Hiidenmaan ruotsin puhujia muutti. Naissaaren murre hävisi 1800-luvun aikana. Toisen maailmansodan loppuun mennessä suurin osa vironruotsalaisista pakeni Ruotsiin. Viroon jäi Neuvostoliiton valtauksen jälkeen noin 1 000 ruotsalaista. Suurimmalla osalla jääneistä oli virolaisia läheisiä, jotka eivät voineet itse lähteä pakoon.[7][8]
Vuosituhannen vaihteessa vironruotsalaisia oli Virossa 300 ja vironruotsia puhuvia henkilöitä 107.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Dahl Östen, Edlund Lars-Erik, Wastenson Leif, Elg Margareta: Sveriges nationalatlas. Språken i Sverige, s. 9–10. Tukholma: Norstedt, 2010. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste (ruotsiksi)
- ↑ a b Språktidningen spraktidningen.se. Arkistoitu 13.6.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Kotimaisten kielten keskus sprakinstitutet.fi. (ruotsiksi)
- ↑ Vesterinen, Ilmari: Viron perinnekulttuuri. Helsinki: Gaudeamus Kirja, 1997. ISBN 951-662-699-8
- ↑ Rannarootsi erm.ee. Arkistoitu 26.2.2015. Viitattu 13.6.2020. (viroksi)
- ↑ Glottlog 4.0 glottolog.org. (englanniksi)
- ↑ Kärk-Remes, Uile: Estlandssvenskarna i Estland – har upprättat kulturellt självstyre Åbo Akademi. Viitattu 13.6.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Svenska Yle svenska.yle.fi. (ruotsiksi)
- ↑ Estlandssvenskarnas språkstruktur (pdf) (s. 15) 2018. Göteborgs universitet. Viitattu 4.12.2022. (ruotsiksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- (sv) Axel Olof Freudenthal ja Herman Vendell, Ordbok öfver estländsk-svenska dialekterna, Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsinki, (ISSN 0039-6842 ja 2490-1547)
| itäiset ruotsin murteet (östsvenska mål) |  | |
|---|---|---|
| norlanninruotsi (norrländska mål) | ||
| sveanmaanruotsi (sveamål)) | ||
| götanmaanruotsi (götamål) | ||
| eteläiset ruotsin murteet (sydsvenska mål) | ||
| Muita murteita | ||
| Muuta | ||
| ||