Viron pelastuslaitos

Wikipediasta
Sivulta puuttuu ensiarviointi.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viron pelastuslaitos
Päästeamet
Perustettu 25. toukokuuta 1992
Perustaja Viron hallitus
Toimiala Pelastustoimi
Päämaja Raua 2, Tallinna
Jäsenet 2080 (01.07.2021)
Pääjohtaja Margo Klaos
Apulaisjohtaja Tauno Suurkivi
Apulaisjohtaja Andreas Anvelt
Kattojärjestö Viron sisäministeriö
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto

Viron pelastuslaitos (vir. päästeamet) on Viron sisäministeriön alainen valtion virasto, joka vastaa ennaltaehkäisystä, turvallisuusvalvonnasta, pelastustoiminnasta, miinanraivauksesta ja kriisinhallinnasta.[1]

Viron pelastuslaitos johtaa Viron pelastusalan työtä, järjestää pelastustoimintaa, valvoo paloturvallisuutta ja soveltaa tarvittaessa valtion määräämiä seuraamuksia laissa säädetyissä tapauksissa ja laissa säädetyn menettelyn mukaisesti.[1]

Pelastuslaitoksen pääjohtajana toimii 2. huhtikuuta 2023 alkaen Margo Klaos.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1990 Viron SNT:n hallituksen sisäministeriön palo-osasto nimettiin uudelleen sisäministeriön palokuntavirastoksi. Tammikuun 16. päivänä 1990 annetulla Viron SNT:n hallituksen asetuksella N:o 10 perustettiin palo- ja pelastuspalveluvirasto[2] ja 4. helmikuuta 1991 annetulla tasavallan hallituksen asetuksella N:o 26 perustettiin Viron tasavallan kansallinen paloviranomainen.[3] Viron tasavallan kansallisen paloviranomaisen pääjohtajaksi nimitettiin Ants Muna, entinen sisäministeriön palo-osaston pääjohtaja.

Viron tasavallan hallituksen 5. helmikuuta 1991 antamalla asetuksella N:o 30-k sisäministeriö velvoitettiin luovuttamaan 10. helmikuuta 1991 mennessä vastaperustetulle Viron tasavallan kansalliselle palokuntaviranomaiselle Viron tasavallan palo-osasto kaikkine yksiköineen 1. lokakuuta 1990 alkaen ja Viron tasavallan kansallinen palokuntaviranomainen velvoitettiin luovuttamaan ammattitaitoiset paloautot ja sotilaspalokuntayksiköt Viron tasavallan alaisuudessa toimivien läänien ja kaupunkien hallituksille.

Viron tasavallan hallitus päätti 10. syyskuuta 1991 perustaa Viron tasavallan sisäministeriön alaisuuteen Viron tasavallan kansallisen pelastuslaitoksen.[4] Viron tasavallan kansallinen pelastuslaitos otti haltuunsa myös Neuvostoliiton puolustusministeriön 258. mekanisoidun siviilipuolustusrykmentin materiaalitukikohdan ja teknisen kaluston Kohtla-Järvessä/Jõhvissa, Kosen lähellä Ravilassa sijaitsevan siviilipuolustuksen rykmentin[5] ja Kosessa sijaitsevan siviilipuolustuksen tietoliikennesolmupisteen nro 68315.

Viron tasavallan siviilipuolustuksen esikunta lopetti toimintansa tasavallan alueella 13. marraskuuta 1991. Viron SNT:n ministerineuvoston puheenjohtajan alaisuudessa toimivaa siviilipuolustusjärjestelmää johti siviilipuolustuksen esikunta. Viron tasavallan siviilipuolustuksen esikunnan käytössä olleet ominaisuudet ja toimistotilat siirrettiin Viron pelastuslaitokselle.[6]

Viron tasavallan hallituksen joulukuussa 1991 antamalla asetuksella N:o 256 hyväksymän "Viron tasavallan yhtenäisen pelastuspalvelun konseptin" perusteella Viron tasavallan hallitus antoi 25. toukokuuta 1992 asetuksen N:o 159 pelastuslaitoksen ja palokuntaviraston yhdistämisestä, Viron tasavallan kansallisen palokuntaviraston lakkauttamisesta ja sen tehtävien siirtämisestä Viron tasavallan kansalliselle pelastuslaitokselle. Tammikuun 1. päivänä 1992 perustettiin Jõhvin pelastusrykmentti ja Tallinnan pelastus- ja valvontakomppania. Sisäministeriön 3. kesäkuuta 1992 antamalla määräyksellä nro 63 perustettiin toimikunta, jonka tehtävänä oli siirtää Viron tasavallan kansallisen palokuntaviraston tehtävät, omaisuus ja alajaostot pelastuslaitokselle.[7]

Harry Hein nimitettiin pelastuslaitoksen pääjohtajaksi, ja hänen apujohtajaksi nimitettiin Kalev Timberg ja Ants Rööp. Mati Raidma nimitettiin palo- ja pelastustoimen sekä erikoiskaluston varapääjohtajaksi.

Pelastuslaitoksen hallinnassa olivat:

Pelastuslaitoksen miinanraivausryhmien perustaminen vuonna 1992 oli tärkeää, koska venäläiset miinanraivaajat olivat lähteneet Virosta neuvostoarmeijan mukana.[10] Vuonna 1996 toteutettiin sotilaallisten pelastusyksiköiden uudelleenorganisointi, ja Jõhvin pelastusrykmentti ja Tallinnan pelastus- ja valvontakomppania organisoitiin uudelleen pelastuslaitoksen yhtenäiseksi Jõhvin pelastuskomppaniaksi Kohtla-Järvellä, Tarton pelastuskomppaniaksi Luunjan kunnassa ja Tallinnan pelastuskomppaniaksi Kosen kunnassa.[11]

Sotilaalliset pelastuskomppaniat lakkautettiin vuonna 2005 ja korvattiin kansallisilla pelastusyksiköillä. Kolmen yksittäisen pelastuskomppanian lakkauttamisen myötä perustettiin 1. lokakuuta 2005 valtakunnallinen miinanraivauskeskus, jossa on neljä alueellista pomminpurkuryhmää. Vuonna 2006 Viron lääninhallitusten hallinnoimat 15 pelastuslaitosta yhdistettiin neljäksi alueelliseksi pelastuskeskukseksi: Pohjois-Viron pelastuskeskukseksi, Etelä-Viron pelastuskeskukseksi, Itä-Viron pelastuskeskukseksi ja Länsi-Viron pelastuskeskukseksi[10] sekä Tallinnan pelastuslaitos ja Harjumaan pelastuslaitos yhdistettiin.

Vuoden 2012 alussa hätäkeskus erotettiin pelastuslaitoksesta itsenäisenä valtion virastona sisäministeriön alaisuuteen, ja neljä aiemmin pelastuslaitoksen alaisuudessa ollutta pelastuskeskusta yhdistettiin pelastuslaitoksen yhtenäisen hallinnon alaisuuteen. Uudelleenorganisoinnin tavoitteena oli lisätä yksiköiden määrää.[10]

Pelastuslaitoksen pääjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toiminta-alat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelastuslaitoksella on viisi päätoimialaa.[1]

  • Pelastustyö
    • Pelastustyö määritellään toiminnaksi, jonka tarkoituksena on pelastaa ihmisiä, eläimiä ja omaisuutta tai suojella ympäristöä erilaisissa onnettomuustilanteissa. Onnettomuudet voivat olla liikenneonnettomuuksia, tulipaloja, luonnonkatastrofeja, kemikaalivuodot jne. Siihen kuuluu myös onnettomuuteen liittyvien vaarojen torjunta (esimerkiksi tulipalon läheisyydessä olevien ihmisten varoittaminen savun leviämisestä).
  • Kansallinen paloturvallisuusviranomainen
    • Valvonnan tarkoituksena on tarkastaa, että lainsäädännössä säädettyjä paloturvallisuusvaatimuksia noudatetaan. Pelastuslaitoksella on oikeus vaatia paloturvallisuusvaatimusten noudattamista ja antaa asianmukaisia kieltoja. Se ei kuitenkaan valvo paloturvallisuuden noudattamista joillakin erityisalueilla. Näitä ovat siviili-ilmailu, rautatieliikenne, maanalaiset laitokset (esim. kaivokset) ja vesiliikenne. Lisäksi virasto ei valvo paloturvallisuusvaatimusten noudattamista puolustusvoimissa eikä metsä- ja muilla kasvillisuusalueilla.
  • Kriisinhallinta
  • Paloturvallisuus ja ehkäisevä pelastustoiminta
    • Ennaltaehkäisytyön tavoitteena on jakaa pelastustoimintaan liittyvää tietoa ja kokemusta suurelle yleisölle onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Joka vuosi järjestetään ennaltaehkäisyhankkeista kilpailu, jonka parhaat hankkeet saavat rahoitusta.
  • Miinanraivaus
    • Miinanraivaustyöt suorittaa pelastuslaitos miinanraivauskeskuksen kautta. Miinanraivaustöihin kuuluvat mm. räjähteiden tuhoaminen, pommiepäilyjen tarkastukset jne.

Pelastuslaitoksen johtoryhmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelastuslaitoksella on kolmihenkinen johtoryhmä - pääjohtaja ja kaksi varapääjohtajaa.

  • Margo Klaos - pelastuslaitoksen pääjohtaja
  • Tauno Suurkivi - pelastustoimen, ennaltaehkäisyn, paloturvallisuusvalvonnan, miinanraivauksen, poikkeusolojen valmiuden ja vapaaehtoisen pelastustoiminnan apulaispääjohtaja.
  • Andreas Anvelt - hallinto-osaston varapääjohtaja, joka vastaa kehitysosaston, henkilöstö-osaston, talousosaston, viestintäosaston ja oikeudellisen osaston toimialoissa.

Pelastuslaitoksen rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelastuslaitoksen rakenne:

  • pelastusosasto;
  • palourvallisuusvalvontaosasto;
  • hätävalmiusosasto;
  • ennaltaehkäisyosasto;
  • kehitysosasto;
  • hallinnollinen osasto;
  • viestintäosasto;
  • henkilöstö-osasto;
  • talousosasto;
  • oikeudellinen osasto;
  • miinanraivauskeskus;
  • Itäinen pelastuskeskus;
  • Eteläinen pelastuskeskus;
  • Läntinen pelastuskeskus;
  • Pohjoinen pelastuskeskus;
  • Viron palomuseo.[1]

Pelastuslaitoksella on yhteensä 72 kansallista pelastusyksikköä, 4 pommiryhmää, 116 vapaaehtoista pelastusyksikköä ja 2 reservipelastusryhmää.[12]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Päästeameti põhimäärus–Riigi Teataja www.riigiteataja.ee. Viitattu 4.5.2024.
  2. ↑ Eesti NSV riiklike ametite moodustamise kohta–Riigi Teataja www.riigiteataja.ee. Viitattu 4.5.2024.
  3. ↑ "Eesti Vabariigi Riikliku Tuletõrjeameti põhimääruse" kinnitamise kohta–Riigi Teataja www.riigiteataja.ee. Viitattu 4.5.2024.
  4. ↑ Eesti Vabariigi Riikliku Päästeameti moodustamise kohta–Riigi Teataja www.riigiteataja.ee. Viitattu 4.5.2024.
  5. ↑ Harju Elu 17 märts 2017 — DIGAR Eesti artiklid dea.digar.ee. Viitattu 4.5.2024.
  6. ↑ Tsiviilkaitse Staabi tegevuse lõpetamise kohta vabariigi territooriumil–Riigi Teataja www.riigiteataja.ee. Viitattu 4.5.2024.
  7. ↑ Eesti Vabariigi Riiklik Tuletõrjeamet (EE-RA - ERAF.95SM) - Archives Portal Europe web.archive.org. 20.5.2021. Arkistoitu 20.5.2021. Viitattu 4.5.2024.
  8. ↑ Sõnumileht : SL 16 jaanuar 1996 — DIGAR Eesti artiklid dea.digar.ee. Viitattu 4.5.2024.
  9. ↑ Design: Hansanet, Logic: Andmevara, PHP: Kalev H: Riigi Päästeameti põhimääruse kinnitamine | ESTLEX estlex.ee. Viitattu 4.5.2024. (eesti)
  10. ↑ a b c Ajalugu Päästeamet. Viitattu 4.5.2024. (eesti)
  11. ↑ Sõjaväestatud päästeüksuste ümberkorraldamine–Riigi Teataja www.riigiteataja.ee. Viitattu 4.5.2024.
  12. ↑ Päästeamet organisatsioonina Päästeamet. Viitattu 4.5.2024. (eesti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Viron_pelastuslaitos”