Viron puolustusvoimat
| Viron puolustusvoimat | |
|---|---|
 Viron puolustusvoimien vaakuna |
|
| Toiminnassa | 1918 alkaen |
| Valtio | Viro |
| Rooli | asevoimat |
| Koko |
aktiivipalveluksessa: 6 000[1][2] reservissä: 60 000[1][2] |
| Komentajat | |
| Nykyinen komentaja | Martin Herem |
Viron puolustusvoimat (vir. Eesti Kaitsevägi) vastaavat Viron valtion aseellisesta puolustuksesta. Se muodostuu maavoimista (Maavägi), merivoimista (Merevägi), ilmavoimista (Õhuvägi) ja suojeluskuntajärjestö Kaitseliitista. Kansallisen puolustuspolitiikan perustana on maan itsenäisyyden ja itsemääräämissoikeuden turvaaminen sekä maa- ja merialueen että ilmatilan suojaaminen. Viron puolustusvoimien tärkeimpinä tavoitteina ovat uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen ja edelleen kehittäminen. Viron asevoimat on rakennettu yhteensopivaksi Nato- ja EU-maiden järjestelmien kanssa.lähde?
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huhtikuussa 1917 Venäjä pääesikunta määräsi virolaiset sotilaat palvelemaan oman maansa puolustuksessa. Ensimmäinen kansallinen virolainen sotilasyksikkö muodostettiin 20. toukokuuta 1917 jolloin Venäjän sotaministeri antoi virallisti 1. Virolaisen rykmentin. Eversti Aleksander Tõnisson otti yksikön komentoonsa. Se koostui 32 upseerista ja 3 372 sotilaasta. Yksikkö siirrettiin Rakvereen jossa se saavutti lopullisen kokonsa 118 upseerillaan ja 10 151 sotilaansa. Olemassaolonsa aikana siinä ehti palvella 216 upseeria ja 11 538 sotilasta. Viron julistauduttua itsenäiseksi 24. helmikuuta 1918, Viron asevoimat perustettiin 16. marraskuuta 1918, pian ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen.lähde?
Itsenäisen Viron tasavallan kohtaloksi oli joutua Saksan ja Neuvostoliiton solmiman Molotov–Ribbentrop-sopimuksen ja sen salaisen lisäpöytäkirjan kohteeksi. Osapuolet jakoivat keskenään koko itäisen Euroopan. Viron hallitus oli pakotettu hyväksymään maaperällään neuvostoliittolaisten sotilastukikohdat ja niiden mukana 25 000 sotilasta. Neuvostoliiton Itämeren laivasto saartoi Viron 12. kesäkuuta 1940. Verenvuodatusta välttääkseen Viron hallitus päätti 17. kesäkuuta ettei se ryhdy vastarintaan. Viron täydellinen miehitys saatettiin loppuun 21. kesäkuuta mennessä. Viron puolustusvoimat riisuttiin aseista heinäkuun aikana. Ainoastaan yksi pataljoona Tallinnassa jatkoi vastarintaa.lähde?
Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvoston 6. elokuuta 1940 antamalla salaisella määräyksellä muodostettiin Virosta, Latviasta ja Liettuasta Baltian Erillinen Sotilaspiiri, jonka komentajaksi määrättiin kenraalimajuri A. D. Loktionov. Sotilaspiirin esikunta sijoitettiin Riikaan. Kaikkien Baltian valtioiden armeijat alistettiin Baltian Erillisen Sotilaspiirin alaisuuteen ja muutettiin puna-armeijan yksiköiksi. Vuoden 1940 loppuun mennessä oli Viron puolustusministeriö ja Viron armeijan esikunta lakkautettu ja Viron armeijasta muodostettu puna-armeijan XXII armeijakunta, johon kuuluivat 180. ja 182. tarkk'ampujadivisioonat. Se kuitenkin lakkautettiin jo 22. elokuuta 1941, koska suuri osa virolaisista sotilaista oli loikannut Saksan puolelle. Neuvostoliitto oli pannut toimeen kutsunnat 20. heinäkuuta 1941 niissä osissa Viroa, joita saksalaiset eivät vielä olleet miehittäneet. Se oli merkinnyt 33 000 virolaiselle miehelle pakollista asepalvelusta puna-armeijassa. Syyskuun 25. päivänä 1942 muodostettiin puna-armeijaan 8. virolainen armeijakunta, joka lakkautettiin sodan jälkeen 6. toukokuuta 1946. Sen jälkeen ei puna-armeijassa ollut enää virolaisia joukko-osastoja.[3]
Nykytilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viron puolustusvoimat perustettiin uudelleen 3. syyskuuta 1991 maan saadessa itsenäisyytensä takaisin. Virossa on asevelvollisuus. Varusmiespalveluksen pituus on kahdeksan tai 11[4] kuukautta, ja reserviläiset kutsutaan kertausharjoituksiin viiden vuoden välein.[5] Viime vuosina asepalveluksen on suorittanut 30–36 % miespuolisesta ikäluokasta. Naisilla on ollut mahdollisuus suorittaa vapaaehtoinen asepalvelus vuodesta 2013 lähtien.lähde?
Viron puolustusvoimien oman ilmoituksen mukaan Viron puolustusvoimien nykyinen rauhanaikainen vahvuus on 6 000 henkeä, joista noin puolet on kantahenkilökuntaa. Suunniteltu sodanaikainen vahvuus on 60 000 henkeä.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ruotuväkilehti 11/2014, s. 3 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Viron puolustusvoimien kotisivu (englanniksi)
- ↑ Sinilind, Sirje: Viro ja Venäjä. Huomioita Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikasta Virossa 1940-1984, s. 93-95. ALEA-KIRJA, 1985. ISBN 951-9272-97-6
- ↑ Eesti Kaitsevägi: Compulsory military service - Kaitsevägi www.mil.ee. Arkistoitu 21.12.2019. Viitattu 9.5.2017.
- ↑ http://www.mil.ee/en/defence-forces/Reserve-Force
