Virginia Oldoini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Virginia Oldoini,Michele Gordigianiin maalaus, vuodelta 1862.

Virginia Elisabetta Luisa Carlotta Antonietta Teresa Maria Oldoini (22. maaliskuuta 1837 Firenze – 28. marraskuuta 1899 Pariisi) oli italialainen kreivitär ja valokuvataiteen uranuurtaja. Hän tuli tunnetuksi myös Ranskan keisari Napoleon III:n rakastajattarena.

Elämänvaiheita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virginia Oldoini esiteltiin Pariisin seurapiireille hänen ollessaan 19-vuotias. Tämän oli järjestänyt hänen serkkunsa, Sardinian pääministeri Cavour, joka oli toivonut että Virginia Oldoini pääsisi naiskauneutta arvostaneen keisari Napoleon III:n hoviin. Sieltä hänen kuuluisi raportoida ranskalaisten aikeita Sardiniaan ja kääntää keisarin mieli Italian yhdistymisen puolustajaksi.[1]

Useita kieliä sujuvasti puhunut, kaunis ja älykäs nuori nainen nousi nopeasti seurapiirien nousevaksi tähdeksi. Mikä tärkeintä, hänen onnistui nousta Napoleon III:n rakastajattareksi. Asian tultua julkiseksi se oli tietysti skandaali ja aiheutti Virginia Oldoinille avioeron tämän italialaisesta puolisosta.[1]

Suhde Napoleon III:n kanssa avasi Virginia Oldoinille ovet oman aikansa huippuseurapiireihin. Hänen ystäviinsä lukeutuivat Adolphe Thiers, Otto von Bismarck, ja kreivitär Augusta von Sachsen-Weimar-Eisenach. Suhde keisariin päättyi vuonna 1857 ja kreivitär Oldoini palasi Italiaan. Yhtenäinen Italian kuningaskunta syntyi vuonna 1861 ja onnistuiko kreivittären vaikuttaa sen syntyyn on epäselvää. Samana vuonna hän muutti takaisin Ranskaan ja asettui asumaan Passyyn.

Virginia Oldoini tuli valokuvataiteen maailmaan vuonna 1856. Hän astui tuolloin sisään Mayerin ja Piersonin valokuvaamoon ja halusi itsensä kuvattavan jollain muulla tapaa kuin tavanomaisella muotokuvatyylillä jota piti tylsänä. Kyseinen valokuvaamo sai kuvansa muistuttamaan miniatyyrimaalauksia maalaamalla niitä vesi- ja öljyväreillä. Valokuvaamon ja kreivittären yhteistyö tuotti kaikkiaan 400 valokuvaa. Kreivitär halusi uhmata aikansa moraalikoodistoa ja otatti valokuvia paljaista jaloistaan. Tämä aiheutti jälleen skandaalin: vain huonot naiset, eivät kreivittäret, saattoivat tehdä näin.[1]

Virginia Oldoini Piersonin kuvaamana

Oldoinia kutsuttiin naiseksi jolla on monia persoonallisuuksia. Hän ryhtyi teettämään itsestään muotokuvia jotka narsistisuudessaan muistuttavat nykyajan selfiekulttuuria. Hän halusi tulla esitetyksi sellaisena kuin oli elämänsä parhaina hetkinä: menossa juhliin juhla-asussa. Hän otti mallia myös teatterista ja oopperoista, hänet ikuistettiin teatraalisena sankarittarena tekemässä sisääntuloa. Hänen taiteellinen panoksensa näkyy kuvissa siinä, miten hänet esitettiin, eli kuvissa mentiin turhamaisuus, ei esittävyys edellä ja hän käsitteli itse kaikki kuvat ennen niiden julkaisua.[1]

Ranska hävisi Preussia vastaan käymänsä sodan vuonna 1871. Virginia Oldoini kutsuttiin salaiseen tapaamiseen Otto von Bismarckin kanssa. Hänen arvellaan kertoneen kanslerille, että Pariisin miehittäminen olisi vastoin voittajan etuja. Pariisi säästyi miehitykseltä ja valtatyhjiön täytti Pariisin kommuuni.[2]

Vuodesta 1879 eteenpäin Virginia Oldoinilla oli mielenterveysongelmia. Hänen ainoa lapsensa, poika nimeltä Giorgio, oli kuollut isorokkoon. Kreivitär liikkui ulkona vain öisin. Hänen asunnossaan ei ollut peilejä. Hän sai säännöllisesti psykiatriasta apua ja monista fyysistä sairauksista huolimatta hän jatkoi valokuvien tekemistä. Viimeiset valokuvat 1890-luvulta puhuvat karua kieltä: ruhtinatar on menettänyt paljon hiuksia, hampaat ovat lähteneet ja vaatteet olivat huonossa kunnossa. Hän näytti lähinnä entisen loistokkaan olemuksensa irvokkaalta pilakuvalta.[1]

Robert de Montesquiou, runoilija, dandy ja taidekeräilijä lumoutui Oldoinin kuvista. Hän keräsi niistä 434 kuvan laajuisen kokoelman. Erilaisten vaiheiden jälkeen kokoelma päätyi New Yorkiin, Metropolitan Museum of Artiin.

Fiktiohahmona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virginia Oldoinin elämä on antanut aiheita kahteen elokuvaan. Italiassa valmistui vuonna 1942 elokuva "La contessa Castiglione", jossa Virginia Oldoinin roolin teki Doris Duranti. Ranskalais-italialaisena yhteistuotantona valmistui vuonna 1954 "La Castiglioni", jossa pääroolin teki Yvonne De Carlo. [3] [4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Virginia Oldoini.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Virginia_Oldoini&oldid=21455491”