Virgilio Piñera

Virgilio Piñera (1912 Cárdenas, Kuuba – 1979 Havanna, Kuuba) oli kuubalainen kirjailija, runoilija ja dramaatikko.

Piñera kuului José Lezama Liman johtamaan Origenes-ryhmään, jonka päämääränä oli modernistinen, puhtaasti kirjallinen kulttuuri. Ryhmäläiset etsivät ilmaisukeinoja, jotka ylittäisivät realismin ja impressionistiset tehokeinot. Tarkoituksena oli luoda kirjallisuutta, joka muuttaisi maailmaa lukijoiden tahtoa ja kuvittelukykyä voimistamalla.

Piñeran elämä oli taloudellisesti köyhää. Hän eli useita vuosia Argentiinassa, jossa hän elätti itseään prostituoituna. Siellä hän tutustui Witold Gombrowicziin, jonka teksteillä oli suuri vaikutus hänen kehityksessään.

Palattuaan Kuubaan hän alkoi saada mainetta. Hänen kirjansa levisivät Espanjaan ja ahdinko keveni. 1950-luvun lopussa hän perusti kirjallisuuslehden nimeltä Cicíon. Kun Castro nousi valtaan, Piñeran elämä jälleen vaikeutui, koska hänen käsityksensä kirjallisuuden ja yleensä taiteen asemasta yhteiskunnassa poikkesi ratkaisevasti vallankumouksen tavoitteista. Hän oli myös avoimesti homoseksuaali maassa, jossa oli yhdessä yössä astunut voimaan puritaaninen asenne seksiin.

Piñeran tunnetuin teos on romaani La Carne de Rene (1952), jossa käsitellään lihan kulttia allegoriana kulteille, joille sosiaalivaltiot^selvennä ja modernit totalitaariset järjestelmät nojaavat. Kirjalla on ollut suuri vaikutus erityisesti Ranskassa, jossa se herätti laajaa kirjallista keskustelua. Piñeran novellit ovat painostavatunnelmaisia maailman outouden kuvauksia: novellit on koottu yhteen kokoelmaksi Cuentos Fríos. Näytelmät ovat kirkkaita ja usein jopa valoisia vaatimuksia yksittäisen ihmisen ehdottoman singulaarisuuden^selvennä hyväksymiseksi.

Piñera piti itseään ensi sijassa runoilijana. Hänen tunnetuin runonsa on "la Isla en Peso" (1943), joka kertoo Kuubasta, saaresta, jonka voi kokea "yhdellä katseella". Piñeran runot ovat rohkeita ja vahvoja, sanavalinta on usein ällistyttävä, mutta runojen sointi ääneen luettuna on lyyrinen ja lempeä. Myöhemmin Piñera julkaisi runon "La Gran Puta" (1960), jossa hän ottaa suorasukaisesti mutta korkeakirjallisesti kantaa vallankumouksen vaatimiin "väliaikaisiin kansalaisoikeuksien kaventamisiin".

Piñeran vaikutus näkyy nykykuubalaisessa runoudessa. Selvimmin hän on vaikuttanut niin kirjallisesti kuin asenteenkin kautta Reinaldo Arenasiin, joka ihaili Piñeraa ja tämän ehdottomuutta suuresti. Suuri osa Piñeran teoksista on julkaistu vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Teokset

Las furias Poemas, 1941 El conflicto Un cuento, 1942 La pintura de Portocarrero, 1942 La isla en peso Un poema, 1943 Poesía y prosa, 1944 La carne de René, 1952 Cuentos fríos1956 Aire frío: tres actos, 1959 Teatro completo, 1960 Pequeñas maniobras Novela, 1963 Cuentos, 1964 Presiones y diamantes, 1967 Dos viejos pánicos Teatro, 1968

La vida entera Poesías, 1969 El que vino a salvarme Cuentos, 1970 Una caja de zapatos vacía Teatro, 1986 Un fogonazo Cuento, 1987 Muecas para escribientes Cuento, 1987 Una broma colosal Poesía, 1988 Teatro inconcluso Selección, 1990 Algunas verdades sospechosas Cuentos, 1992 El viaje Un cuento,1992 Teatro inédito, 1993 El no Teatro, 1994 Cuentos de la risa del horror Selección, 1994 Poesía y crítica, 1994

Suomennettu runo

• Floran elämä (Vida de Flora), suom. Matti Rossi, antologiassa: Toistasataa runoilijaa: runosuomennoksia 1960-luvun kulttuurilehdistä, toim. Kalevi Seilonen, Helsinki: Tammi 1989 ISBN 951-30-6787-4